Rohkeita huimapäitä olivat ne, jotka pauhaavaa koskea kilpaa laskivat . Tuohon ei kaikista ole, mutta nämä taitavat koskimelojat, miehet ja naiset, ottivat mittaa itsestään ja koskesta.
Voi, kovasti muistoja herättää nämä kuvat. Pari vuosikymmentä sitten äitinä ja huoltajana jännitin rannalla kun kaksi junioriani kilpaili koskimelontakisoissa. Kausi alkoi huhtikuun lopun jääkylmissä vesissä ja jatkui lokakuun kylmiin vesiin saakka.
Seita, varmasti oli monia tunteita herättävää jännätä poikiesi puolesta. Vaikka en tuntenut kilpailijoita, huomasin eläväni voimakkaasti mukana melojien edetessä koskessa ja varsinkin kaatuessa. Olenhan minä itsekin kaatunut ja mulannut kajakilla....
Sussi, niin oli. Sen katsominenkin oli jännittävää! Hui, minäkin olen melonut, mutta tuollaiseen koskeen en ikipäivänä uskaltaisi....=)
Kiitos Vikki, adrenaliinit kohosivat jopa katsojilla. Melojien kävellessä ohi laskun jälkeen näki väsyneitä ilmeitä ja käsissä pieniä haavoja, mutta myös voitontahtoisia silmiä ja hymyileviä silmiä. Draamaa!
vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Taitavia ovat nuo koskimelojat. Koskiin en rohkensi, en isoihin kuohuihin, mutta melomisesta tykkään, tosin melon kanoottia.
Aimarii, tuo oli jo extrememelontaa, minäkin melon vain rauhallisilla vesillä. Mutta kiinnostavaa katsottavaa koskimelonta oli.
Mayo, niinpä, hyi kauhistus....=) Nuorin koskimeloja oli vain 20 v, rohkea kaveri!
Birgitta, jännää katsottavaa tuo oli. Ajatella, sellaisia pikkuruisia, joita juuri ja juuri koskeksi voi sanoa, olen melonut ja sekin oli riittävän jännittävää....
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Voi, kovasti muistoja herättää nämä kuvat. Pari vuosikymmentä sitten äitinä ja huoltajana jännitin rannalla kun kaksi junioriani kilpaili koskimelontakisoissa. Kausi alkoi huhtikuun lopun jääkylmissä vesissä ja jatkui lokakuun kylmiin vesiin saakka.
VastaaPoistaRailakasta puuhaa:) Miehen sisar rakastaa juuti tuota, hän on innokas meloja.
VastaaPoistaHienoja tilannekuvia, tuossa ovat adrenaliinit varmasti kohollaan!
VastaaPoistaEnpä taitaisi uskaltaa!
Seita, varmasti oli monia tunteita herättävää jännätä poikiesi puolesta. Vaikka en tuntenut kilpailijoita, huomasin eläväni voimakkaasti mukana melojien edetessä koskessa ja varsinkin kaatuessa. Olenhan minä itsekin kaatunut ja mulannut kajakilla....
VastaaPoistaSussi, niin oli. Sen katsominenkin oli jännittävää! Hui, minäkin olen melonut, mutta tuollaiseen koskeen en ikipäivänä uskaltaisi....=)
Kiitos Vikki, adrenaliinit kohosivat jopa katsojilla. Melojien kävellessä ohi laskun jälkeen näki väsyneitä ilmeitä ja käsissä pieniä haavoja, mutta myös voitontahtoisia silmiä ja hymyileviä silmiä. Draamaa!
vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Taitavia ovat nuo koskimelojat.
VastaaPoistaKoskiin en rohkensi, en isoihin kuohuihin, mutta melomisesta tykkään, tosin melon kanoottia.
Hui kauhistus. Pystyn kyllä aavistamaan sen mahtavan tunteen, mikä luonnonvoimien kieputuksessa tulee. Täysi kunnioitus!
VastaaPoistaMitä rohkelikkoja. Mä en uskaltaisi kokeilla, en varmaan ikipäivänä.
VastaaPoistaOn ollut varmasti hienoa katsella näiden koskimelojien touhuja =)
Aimarii, tuo oli jo extrememelontaa, minäkin melon vain rauhallisilla vesillä. Mutta kiinnostavaa katsottavaa koskimelonta oli.
VastaaPoistaMayo, niinpä, hyi kauhistus....=) Nuorin koskimeloja oli vain 20 v, rohkea kaveri!
Birgitta, jännää katsottavaa tuo oli. Ajatella, sellaisia pikkuruisia, joita juuri ja juuri koskeksi voi sanoa, olen melonut ja sekin oli riittävän jännittävää....