Keväinen satumetsä

Tutussa metsässä oli aikaisin aamulla  salaperäinen ja satumainen  tunnelma. Mitä kaikkea pienen pientä hurmaavaa siellä olikaan, kuten unisia, sadepisaroiden painamia punavuokkoja ja hassunnäköisiä piiponkukkia.

Hempeän herkkiä valkovuokkoja kukat vielä nupullaan.

Lupiinin versojen alkuja, kuin suoraan jostain toisesta ulottuvuudesta.

Virkeä ja pikkuruinen kevätlinnunsilmä.

Suotupsu, tupasvilla, tupsukukka, soiden pörröinen silmänilo.

Viime syksyn satoa, upean punainen ja kirpakka karpalo. Ja kyllä, söin sen ja ne toisetkin marjat siitä  ennen kuin se  pakoon pötkinyt, vielä melko valkeaturkkinen metsäjänispari ennätti syömään ne.

Keijukaisten pikarit jääneet sammalikolle.

Onni on käveleskellä metsässä varhain aamulla. Pysähtyä kuuntelemaan teerien kuhertelua ja pulputusta. Hämmästellä lentoon pyrähtävien pyiden siipien hurisevaa ääntä. Ihastella peukaloisen pystypyrstöä ja nähdä sen pujahtavan piiloonsa. Katsoa ylilentävän  sepelkyyhkyn lentoa ylöspäin, siipien napsautusta ja liitoa alaspäin.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille.