Paratiisi

Pääsin liikkumaan vähän ulos ja suuntana oli ei enempää eikä vähempää kuin Paratiisi, joka sijaitsee Salmen ulkoilualueella. Kävin ensin  Iso-Parikkaan rannalla ja palasin tulille  Paratiisin laavulle. Minä joka syyskuussa vielä kiipeilin Korouoman Julmakalliolla kävelin vaivoin hitaasti vähän yli kilometrin matkan tasaista tietä.

Iso-Parikas

Joskus elämä tuntuu näköalattomalta ja epävarmalta, edessä tuntuu olevan vain tiheikköä määrättömiin.

Onneksi voi löytää edes pieniä hetkiä, jolloin seesteisyys ja levollisuus kaiken keskellä rauhoittavat sielua ja sydäntä.

Nämä pienet hetket tekevät olon onnelliseksi. Niin onnelliseksi, että herkistyy ja sydän sulaa. Ei haitannut pilvinen sää eikä laavun katolta putoilevat sadepisarat, ei viileän kirpakka lämpötila.

Onnelliseen hetkeen riittivät nuotion humina, punatulkun jypytys, korpin  raakkuna. Hiekan ratina hitaiden askelten alla ja raikas ulkoilma kasvoillani. Metsän hämyinen aamu ja lumihiput sammalilla.



Paratiisi.

Rauhallista päivän jatkoa ystävät, voikaa hyvin.

Pysähtymisen paikkoja

Monta pysähtymisen paikkaa limittäin ja päällekkäin nyt ja luontoon pääsy on hiipunut  lähes olemattomiin. Olen selvittelemässä, päädynkö  leikkauspöydälle vai onko olemassa  jokin toinen ratkaisu. Myös elämän hauraus ja sen päättyminen silmänräpäyksessä on koskettanut läheltä. Pysähtymisen hetkellä katse on kääntynyt sisäänpäin syviin mietteisiin.

Vaikka luontoon liikkumaan en ole päässyt, pienet hetket ikkunasta nähtynä ovat sykähdyttäneet. Sumuisena ja pimeänä aamuna pilvien haihtuminen ja valon pilkahdukset usvan seasta. Joutsenet ja kurjet pellolla kauniina, kuuraisena  aamuna. Tinttien touhut parvekkeella ja kurkistelut ikkunastani sisään pää kallellaan.

Luonto parantaa ja elvyttää lasinkin läpi katsottuna. Elämän syke.

Ooh ja aah - karpaloita!

Olen ollut jumissa sisällä sairastelun takia ja lopultakin keho alkoi osoittaa elpymisen merkkejä ja suuntasin metsään tuoksuttelemaan syysaromeja. Metsään ja siitä suolle, josko karpalot alkaisivat olla kypsiä.

Voi sitä onnea, kun sai kävellä pehmeällä metsäpolulla ja nuuhkia metsän tuoksuja. Suolla suopursut  huumasivat vahvalla tuoksullaan ja melkein heti silmät näkivät ensimmäiset karpalot! Sairastelun jälkeen huomasin taas, miten valtavan antoisaa on liikkua metsässä ja suolla, mieli virkistyi hetkessä ja ilo valtasi naisen. Katsokaa nyt noita karpaloita, miten suuria ja ihania!

Sammaleen seassa oli jäistä kuuraa kuin kristalleja.

Löysin pari mätästä, joista poimin karpaloita varmaan puolisen tuntia. Tuli sama innostunut vimma kuin joskus sienestäessä, samalla kun poimi marjoja silmät haravoivat jo lähimaastoa uusia  marjoja etsien. Innokkaat sienestäjät tai marjastajat tunnistavat  tämän ilmiön. Ja karpaloita löytyi, siirsin toista jalkaa hieman eteenpäin ja marjoja näkyi jälleen runsaasti poimijalle! Eihän siitä voinut marjoja poimimatta poiskaan lähteä, vaikka jalkaa alkoi jo särkeä.

Katsokaa, mitä mollukoita!

Reipasta syysviikonloppua!

Hauras

Herkän  kauniit, särkyvät. Niin hauraat.

Mukavaa tulevaa viikkoa.

Kosken partaalla

Tänään mennään lainasanoilla, Tommy Tabermannin runolla Roadmap.




Jotka tulevat suorinta tietä
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.

 

Runon hengessä päädyin taas pusikkoon, kuten niin monesti retkilläni. Miten minä aina menenkin hankalimman  kautta, vaikka polkukin olisi olemassa.

Ja lopuksi äänen kera.

Rentouttavaa päivää.

Paalijärvi ja Hirvijärvi

Olin menossa ihan toisen veden rantaan, mutta löysinkin itseni Riihimäen Paalijärven lähistöltä. Uimarantaan vievän tien varrella oli ilokseni lintutorni, sieltä oli mukavaa tiirailla utuiselle, pienelle Paalijärvelle aamukahvia nauttien. Siellä olimme vain minä ja joutsenperhe.

Syksyisellä uimarannalla on hieman haikea tunnelma.

Tarkoitus oli tulistella erään toisen lammen rannalla, mutta tätä kautta en reittiä sinne löytänyt. Nälkä alkoi kuitenkin ilmoitella itsestään, joten  etsiydyin lähellä olevan  Hyvinkään kaupungin virkistysalueen rantaan. Hirvijärven  rannalla piti olla tulipaikka ja sieltähän se rannan tuntumasta löytyikin.

 Puutakin oli sekä  haarukka evästelijälle ja koriste  katonrajassa.

Hiilloksen lämmittäessä selkää istuskelin Hirvijärvelle katsellen. Aika pysähtyi. Istuin siinä pitkän tovin.

Kalan narraajat.

Tekipä taas hyvää olla tulilla ja katsella järvelle. Leppoisaa viikonloppua.