Varjoja seinällä

Sonja Luontokudelmia-blogista haastoi minut vastaamaan yhteentoista tekemäänsä kysymykseen, kiitos Sonja haasteesta. Olen saanut tämän haasteen aiemmin ja vastaankin siihen tällä kertaa omalla tavallani hieman mukaillen. Olen laiskistunut haasteiden eteenpäin laittamisessa, joten sen saa ottaa mukaansa tästä ken tahtoo...=)

Alla Sonjan 11 kysymystä ja vastaukseni niihin.

1. Mikä sinusta tulee isona?
Tyyni maalla eläjä. Toiveeni on asua maaseudulla ihmisen kokoista, tasapainoista ja luonnonläheistä elämää.

2. Kaunein paikka, jossa olet käynyt?
Yhtä kauneinta on vaikea nimetä, mutta eräs kauneimmista on tunturin laki Suomen Lapissa aamuvarhaisella, kun sumu leijaili ilmassa ja hitaasti kaikkosi paljastaen upeat maisemat järvineen silmänkantamattomiin.

3. Mistä saat parhaat inspiraatiot kirjoituksiisi?
Luonnosta ja elämästä. Liikun paljon luonnossa ja nautin erityisesti siellä olemisesta. En siis kiirehdi, vaan pysähtelen pitkiksi ajoiksi ja vain oleilen. Pysähtyminen avaa luontoa valtavan paljon  enemmän kuin jos vain kiiruhtaisi eteenpäin vauhdilla.

4. Mitä pelkäät eniten maailmassa?
Sairastumista ja kipua. Molempia on ollut elämässäni viime vuosina melko paljon ja nyt toivon  vahvempaa terveyttä.

5. Lempilelusi pienenä?
Äidin nuoruuden aikaiset juhlamekot ja kauniit pitsialushameet, siihen lisäksi korkokengät ja helmikorvakorut. Oli valtavan kivaa leikkiä "hienoa naista" ja pidän yhä kauniista koruista ja vaatteista....=)

6. Kuinka monta jäkälälajia on Suomessa (älä lunttaa) ?
Lonkalta arvaten 38

7. Milloin olet viimeksi hiihtänyt?
Maaliskuussa Savossa

8. Pidätkö yllätyksistä?
En hirveästi tai no riippuu tietenkin yllätyksestä....

9. Onko sinulla lemmikkejä?
Tällä hetkellä ei

10. Jos et pitäisi blogia, mitä tekisit?
Lukisin kirjoja enemmän.....

11. Miten nautit kesästä?
Paljon luonnossa  liikkuen ja mökillä ollen ja kamera tietysti mukana aina

Koska  nyt en luontoon pääse, olen levännyt ja ollut toipilaana  sisätiloissa ja tutkaillut erilaisia varjoja seinällä. Jospa taas pian pääsisin luontoon liikkumaan...

Tunnelmia Laajalahdelta

Varhainen aamu Laajalahdella. Kun siellä olin vain minä ja vielä hiljainen luonto.

Kohti Otaniemen lintutornia.

Katse Otaniemen lintutornista Laajalahden pitkospuureitin suuntaan.

Espoon luontotalon Villa Elfvikin  pihapiirissä on edelleen komea linnunpönttö.

Villa Elfvikin pihasta hieman eteenpäin jatkaessaan  saapuu Laajalahden venesatamaan ja sen viereiseen rantaan.

Villa Elfvikin rannassa kulkee ruovikon keskellä lyhyt reitti, jossa voi kokea olevansa piilossa ruovikon keskellä.

Laajalahdella näin kevään ensimmäisen västäräkin, siispä västäräkistä vähäsen.

Punavuokkoja ja vilaus tyttöperhosesta

Kevään ihanuudet, nämä pinkit  kaunottaret juhlistivat vapaapäivää.

Ja lopuksi vielä perhoskuva! Vaikka epätarkka onkin, halusin sen tähän laittaa, tämän kevään ensimmäisen perhoskuvan, arvelin olisiko se tyttöperhonen?

Keväisen keikkuvaa tulevaa viikkoa.

Luontokeskuksessa ja luonnossa

Päiväretken kohteena luontokeskus Haltia, josta seuraava kuvakimara.Kiintoisaa oli mm. olla sisällä linnunpöntössä Karhunpesäsalissa, jonka suuaukossa kävi erilaisia kurkistajia, osa niin nopeasti että karvat vain vilahtivat.

Tekniikkaa oli hyödynnetty paljon, suuressa Sotkan munassa  oli  myös taidokasta puurakentamista.

Mukava on kuitenkin katsella perinteisempääkin eläinten esittelyä.

Ja aivan huippua oli  Hannu Hautalan valokuvanäyttely Metsän poika . Suosittelen sen katsomista, jos noilla seuduilla liikkuu.

Päätin tehdä pienen lenkin, kun kerran Solvallan metsät olivat vieressä. Läksin kävelemään Nuuksion suuntaan Haukkalammelle. Näyttely ja luontokeskus olivat upeat, silti liikkuminen luonnossa itse ja kaiken kokeminen omakohtaisesti on aina hienoa. Äänet, kuten tällä kertaa tuuli, korppi ja palokärki. Hengästyminen näissä rapuissa ja paluumatkan kovassa nousussa. Jäisen liukkaat pitkospuut.

Rannan jäät ja korret.

Ja sitten, ihana yllätys. Sinivuokkoja!

Sinistä

Kevättä aistimassa.

Kevät tuoksuu jo ilmassa ja kuuluu lintujen lauluna joka puolella. Vuoden paras aika alkaa olla käsillä.

Ulkona on mukava istuskella ja aistia heräävää kevättä. Istuskelin metsässä suureen kuuseen nojaten nauttien aamuauringosta kasvoillani silmät kiinni. Vaivuin kuin itsestään meditaatiota muistuttavaan tilaan. Luonnon huumori herätti minut, kun kuusesta putosi napsahtaen käpy kenkäni viereen.

Lammen rannalla ihailin jään railoja. Kuvasin niitä ja aloin kuulostella outoa, lähestyvää ääntä. Ymmärsin sen kuuluvan jäästä, minua lähestyi repeävä railo ja sen omintakeinen ääni.

Luonto on vielä kalpea ja viluinen. Mutta sieltä se kevät tulee hiljalleen.

Muura-muurahainen

Nyt sataa lunta, sitä on kertynyt kohta lähemmäs kymmenkunta senttiä. Mutta vielä toissapäivänä oli näin keväisen kaunista, kun kävelin Vantaajoen vartta Pitkäkosken tietämillä kukkivien pähkinäpuiden seassa.

Matkalla kohtasin mustarastasuroksen, joka etsi syötävää maasta ja viskoi kuivia lehtiä  niin reippaasti sivuun, että kahina kävi.

Aurinko helotti ja tuuli oli navakka ja puuskainen. Kiurut liversivät laajalla pellolla ja katselin parien kuhertelua.

Joki alkaa olla vapaa jäistä, telkkäpari ja sinisorsapari uiskentelivat keskittyneinä virrassa. Maisema on kauniin keväistä, ujosti heräävää  ja raikasta.

Kevätihmisenä nautin myös tuoksuista, maan ja mullan muhevista aromeista.

Näin kaksi kertaa perhosen, nopeasti maasta nousevan ja katoavan häivähdyksen. Kuvaan en ehtinyt saada, en edes kunnolla katsoa, yleisväriltään oli punaruskeapohjainen kuten esim. nokkosperhonen. Tuulensuojaisessa paikassa perhonenkin oli herännyt liikkeelle.

Aurinkopaikoissa oli muitakin hyönteisiä hereillä, nimittäin muurahaiset ovat jossain paikoin jo nousseet keon pinnalle ja työn touhuun.

Mutta, tänä aamuna ikkunasta katsoessani luonto näytti tälläiseltä.

Lempeää päivän jatkoa.