perjantai 30. marraskuuta 2012

Uusi alku

Kuvastimessa jatkan samoilla linjoilla kuin aiemmassa  Hipaisuja -blogissani. Vielä on ajatuksia ja mietelmiä jaettavana teidän kanssanne, niin ja kuvia tietysti.

Kun katsot kuvastimeen, mitä näet? Niin, kuvasi, itsesi, ulkoisen olomuotosi, mutta ehkä jotain muutakin. Ehkä näet sisimpääsi ja sieluusi, jos pysähdyt katsomaan tarkasti.





Se vahva nainen
valonsäteitä sormissaan,
aukinaisena,
hohteessa paistatellen,
tunsi äkkiä maan heiluvan,
jalkojen alla huojuvan,
suuta kuivaavan.

Liikahteli tukea hakien,
nuolaisi  kuivia huuliaan
epätoivoisesti toivoen,
että selviäisi, 
jaksaisi vielä hetken,
pysyisi pystyssä
muiden edessä.

Nainen lyyhistyi
lattialle
heikkona hämärässä
suojattomana,
ilman vaihtoehtoja,
myttynä kyyhötti kumarassa
toisten ojentuessa ylös.

Mutta, pelko katosi,
meni menojaan ja antoi tilaa
omalle itselle ja rajoille,
erityislaadulle,
ja tietoisuudelle,
hauraallekin  on paikkansa, oma kolonsa,
tähtien alla.

12 kommenttia:

  1. Olen muuten joskus seissyt peilin edessä ja miettinyt kuka sieltä todella katsoo takaisin. Jos katsoo riittävän syvälle, voi unohtaa sen miltä ulkokuori näyttää.

    VastaaPoista
  2. Totta, minäkin olen kokenut tuon. Miettinyt, kuka tuo nainen peilikuvassa oikein on.

    Oletko katsonut peiliin erilaisissa tunnetiloissa? Itsekin hämmästyy, mitä sieltä näkyy....

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pekka, onneakin aina tarvitaan....=)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Muuttolintu! Uutta tuntuu taas olevan, ei tässä ennätä sammaloitumaan ainakaan kovin pahasti...=)!

    VastaaPoista
  5. Olen katsonut, mutta huomannut, että syvälle katsominen liittyy yleensä negatiivisiin tunnetiloihin. On ollut helpompaa nähdä itsensä negatiivisuuden kautta. Uskonpa, että sekin päivä on lähellä kun voi nähdä useammin positiivisia asioita :). Peilistä näkyy monta eri persoonaa.

    VastaaPoista
  6. Jännä juttu Anna, itse olen myös katsonut peiliin useimmin negatiivisissa fiiliksissä. Ehkä sitä ei tule tehneeksi, kun kaikki on hyvin ja sujuu soljuvasti, silloin sitä unohtuu vain nauttimaan elämästä.

    Peilistä näkyy välillä pieni tyttö, välillä aikuinen nainen ja välillä joku ihan vieraalta näyttävä nainen. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  7. Ehkä tässä olisi elämään oppi; katsoa peiliin myös hyvässä - onnitella itseään elämän järjestymisestä ja kiittää siitä, että antaa itselleen mahdollisuuden olla onnellinen :).

    VastaaPoista
  8. Viisaasti sanottu Anna, hieno oivallus! Otan tuosta opikseni ja vielä joku kerta teen noin....=)

    VastaaPoista
  9. Mukavaa uutta alkua. Täyttyköön kuvastimesi inspiroivista kuvista ja eletystä elämästä!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!