torstai 11. heinäkuuta 2013

Pöllön tutkailtavana

Tiedätkö ne aamut, kun herää onnellisen raukeana ja hyvin levänneenä hitaasti venytellen? Se oli juuri sellainen aamu. Silmäys ulos avasi näkymän kostean utuiseen suomalaiseen kesäaamuun, lempeään päivänalkuun.














Aamupalan jälkeen lähdin kävelemään  metsän kautta ihmisten ilmoille, kello kävi jo yli kahdeksaa. Aamuinen metsä oli niin hiljainen ja levollinen, kävelin  hitaasti.













Astelin kai melko äänettömästi, hitaasti kun etenin. Yhtäkkiä jokin sai minut katsomaan ylös puunlatvoihin ja en ollut uskoa silmiäni, pöllö lehahti lähipuusta hieman kauempaan istuen oksalle naama minuun päin. Olin pysähtynyt ja vain katselin pöllöä. Ja sekin katseli minua, heiluttaen päätään puolelta toiselle, kuin tutkaillen, mikä otus tuo on.

Hetki oli jännittävän huikea, pöllö niin lähellä ja tuijottaa minuun. Ja sitten kuului pienen pieni lehahdus ja näköpiiriin lensi toinen pöllö. Olin ihmeissäni ja tuskin uskalsin hengittää. Ja usko tai älä, kuulin vielä yhden  kevyen lehahduksen, jonka jälkeen lento oli äänetöntä ja niin näköpiiriini lensi kolmaskin pöllö.

Olin haltioissani ja vain ihailin lintuja. Ne olivat suuria, isopäisiä  ja niiden  sulkapeite oli harmaasävyistä, pörröisen pehmeän näköistä.  Muistin, että jokin tietty pöllö on ärhäkkä puolustamaan pesäänsä, puolustaako se myös lentäviä poikasiaan? Sen yhden edelleen tuijottaessa minua otin arkajalkana repun hitaasti selästäni, olisi edes pieni suoja mahdollisen hyökkäyksen varalta.

No, onneksi hyökkäystä ei tullut, vaan pöllöt lensivät pois.  Kirjoista ja netistä löytyvien tietojen mukaan määrittelin ne   lehtopöllöiksi .

Jo tämä kokemus nousi elämäni toiseksi parhaaksi eläinhavainnoksi luonnonvaraisen ilveksen näkemisen jälkeen. Ja päivästä tuli aivan täydellinen, sillä palatessani asioilta muutamia tunteja myöhemmin samaa reittiä  näin uudestaan yhden näistä pöllöistä. Se näytti lähtevän lentoon maasta, nousi lähipuun oksalle  ja jäi hetkeksi katsomaan minua kunnes liihotti äänettömästi pois.

Tämä kokemus kaivertui vahvasti  mieleeni, kuvina upeista linnuista suomalaisessa metsässä.


9 kommenttia:

  1. Pöllö komean erikoinen ilmestys tarkkaillessaan nopeilla päänliikkeillä ympäristöään, samalla valppaasti että ilmeettömästi.

    VastaaPoista
  2. Olipa todella mukava luontokokemus, helppo uskoa että olit ihan lumoutunut!
    Kauniita usvakuvia!

    VastaaPoista
  3. Voin vain kuvitella tuon kohtaamisen taian! Kerroit niin hienosti, eläydyin joka sanaasi.
    Pöllöt ovat upeita lintuja, ihastelin niitä alkukesästä eläintarhassa.

    Ja usvakuvasi, lumoavan herkkiä!

    VastaaPoista
  4. Kesäaamu kauneimmillaan!

    Upea kokemus sinulla, elämän parhaita hetkiä on kohdata luonto läheltä:)

    VastaaPoista
  5. Arvokkaita hetkiä elämässä. Niistä jää jälki.

    VastaaPoista
  6. Pekka, oli metka tunne olla pöllön katseen kohteena. Minä olisin katsellut niitä pidempäänkin.

    Vikki, hetki oli ainutkertainen, tosin lehtopöllö on paikkalintu, ehkä näen sen vielä joskus. Kiitos Vikki...=)

    Hannah, koin kohtaamisen itsekin taianomaisena, olin onnekas ollessani juuri siinä sillä hetkellä. Eläintarhassa lintua saikin tarkastella varmasti vielä lähempää ja kauemmin. Kiitos Hannah...=)

    Sussi, tuollaiset hetket ovat luontoilun parhautta. Oli jännää ja ihanaa katsoa pöllöä silmästä silmään!

    Juuri noin Seita, erittäin hyvin sanot. En tule unohtamaan sitä hetkeä.

    VastaaPoista
  7. Sinussa taitaa olla ripaus metsänhaltiaa, niin hienoja hetkiä saat kokea luonnossa

    VastaaPoista
  8. Ilves taitaa olla vielä vaikeampi nähdä luonnossa kuin pöllö, joten sinulla on hyvät havaintopinnat :). Poikasilla taitaa olla lentoharjoitukset menossa.

    Oikein hauskoja aamuretkiä sinulle :D

    VastaaPoista
  9. Ellinoora, olisikin niin, olisin mielissäni. Selitys taitanee yksinkertaisesti olla vain, että liikun retkilläni yksin, hitaasti ja hiljaa, niin näen ja koen paljon enemmän kuin ehkä muutoin kokisin. Mutta kaunis ajatus sinulla, kiitos....=)

    Birgitta, luulen samoin, ilveksen näkeminen luonnossa on liki lottovoitto. Mutta hiljakseen kun hipsin ja katselen, aina jotakin havaitsen....=) Kiitos Birgitta ja auvoisaa kesän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!