maanantai 10. maaliskuuta 2014

Umpihankihiihtoa ja jäljet lumessa

Jo jonkin aikaa olen halunnut kokeilla umpihankihiihtoa ja nyt oli sen aika. Ne vanhat punaiset monot jalkaan ja Lampiset alle ja menoksi.










Jäällä näkyi myös konelatu, mutta minä hiihtelin omia polkujani. Suojalumessa leveät puusukset kantoivat erittäin hyvin ja liikkuminen oli paljon helpompaa kuin jalan tai lumikengillä. Hieman utuisen pilvinen päivä vaimensi luonnon.
















Lumessa näin ketun ja jäniksen tassunjälkiä. Ja sitten monia muita, jäällä oli ollut suorastaan vipinää. Uteliaisuuteni heräsi seuraavan kuvan pienistä parijäljistä, mikähän eläin  siinä oli mennyt?













Tassunpainaumat olivat pienemmät kuin jäniksen joten päättelin kyseessä olevan näätäeläimen, kärpän tai minkin. Ja sitten nuo seuraavan kuvan jäljet, kooltaan ketun luokkaa mutta sillähän on se tasainen helmiketjujälki, joten mikä tämä kulkija on ollut?











Kun edessä aukesi maisema kaukaisuuteen, pysähdyin tauolle. Repussa oli vähän kuivia  puita ja tein tulet. Rannan kosteat puut savuttivat.





































Sieluni lepäsi siinä tulilla ollessani. Paikka on minulle merkityksellinen ja tärkeä. Tiesin, että tässä on hetki, jota muistelen myöhemmin kaiholla. Istuin siinä pitkään.

Lopulta suuntasin paluumatkalle. Ja taas silmiini osuivat pienet  jäljet, joita lähdin seuraamaan. Välillä jäljet näyttivät kolmiosaisilta kuten alla, välillä kaksiosaisilta kuten kuvassa alempana.



















Railon vieressä oli tepasteltu ja touhuttu oikein kovasti ja kolossakin oli käyty.


















Ja sitten vielä jonkin pienen piipertäjän jäljet, aloin oikein herkistyä havainnoimaan pikkuruisia jälkiä hangella....=)










Metsässä umpihankihiihto jäi lumen puutteen takia kokeilematta, mutta uskoisin leveiden puusuksien toimivan sielläkin hyvin. Hiihtäjälle, joka haluaa mennä omia polkujaan.










7 kommenttia:

  1. Hei täältähän löytyy aivan minunlaiseni blogi maailma.Onko siellä vielä noin paljon lunta.Täällä on sulaneet lumet jo kovinkin,tosin toisissa paikoista löytyy pikkasen lunta..Huoh oisin lukijaks ruvenna vaan en löytänyt sitä kirjautumista sisään:(,mut tulen uudemman kerran täällä vierailee!

    VastaaPoista
  2. Ihanat sukset ja monot, onni että olet säilyttänyt!
    Yritin tunnistaa noita eläinten jälkiä, onpa vaikeaa vaikka on niin selvät kuvat. Helmijono voisi olla vaikka mäyrä. Ja minkki ainakin tekee sieviä parijälkiä. Katselin kirjasta : Mikä tästä meni?

    VastaaPoista
  3. Koira näkenee nenällään (haju)jäljet samaan tapaan kuin me silmillämme lumessa piiperrykset.

    VastaaPoista
  4. No nyt on Lampiset pääseet tositoimiin. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä.

    VastaaPoista
  5. Näyttää niin kutsuvan rauhoittavalta. Vastaavanlaisilla suksilla tuli lapsena ja nuorena paljon hiihdeltyä.

    VastaaPoista
  6. Tuollaiset sukset olisivat hyvät. Ihanan rentouttavaa lukea retkistäsi ja katsella kuvia, kiitos siis niistä :) Omatkin haaveet alkavat taas itää.

    VastaaPoista
  7. Tansku, kiitos kommentistasi! Nämä kuvat ovat hiihtolomareissultani, kotiseudullani ei ole lunta enää oikeastaan laisinkaan.

    Lukijaksi voi liittyä oman blogisi hallintapaneelissa, ainakin minulla on niin. Vaikka lukijapaneeli ei blogini sivussa näykään, tuota kautta lukijaksi voi liittyä....=)

    Vikki, vintiltä löysin nuo äidin vanhat tamineet....=) Jälkien tunnistaminen on haastavaa, minäkin katsoin kirjoista ja netistä, silti en ole kaikista varma.

    Pieniä oletan minäkin minkin tai kärpän jäljiksi. Kiitos, kun katsoit kirjasta, mäyrä olisikin hauska tuttavuus!

    Pekka, niinpä. Koira onkin tarkka nenäinen.

    Seita, Lampiset on kokeiltu ja hyväksi havaittu....=)

    Sussi, se oli rauhoittavaa ja sielua lepuuttavaa. Lampiset ja Peltoset ovat meille ei ihan nuorille varmasti kaikille tutut...=)

    Nan, olin tosi tyytyväinen tähän suksikokeiluun ja aion vastakin hiihdellä niillä. Hyvä, kun haaveesi alkoivat itää, niin pitääkin!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!