Lopultakin pääsin taas ulkoilemaan ja suuntana Vantaan Keimola ja siellä oleva ulkoilupolku. Polulla ei ollut etukäteistietojen mukaan pituutta kuin 5 km, mutta matka osoittautui riittävän rankaksi vielä vähän puolikuntoiselle runsaine ja jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Keimolan pellolla pysähdyin seurailemaan kauriita, nekin pitivät minua silmällä ja lopulta käänsivät valkean peräpeilinsä minuun päin.
Polku vei läpi vaihtevan uusimaalaisen maaston. Matkalla näin kevään ensimmäiset valkovuokot ja piipot vielä vähän nupullaan.
Uninen valkovuokko heräili rinteessä vielä valjussa aamuvalossa.
Polun puolimatkassa oli rypäs luonnonvaraisia pähkinäpensaita, istahdin niiden keskelle evästelemään. Viereisellä kivellä oli pähkinänkuoria, se oli ollut jonkun muunkin ruokailupaikka.
Polku laskeutui monta kertaa kosteaan painaumaan ja pienten purojen viereen. Sieltä silmäni löysivät kevään ensimmäiset kukkivat kevätlinnunsilmät.
Kuivahkoilla kallionyppylöillä kiven pintaa peittivät jäkälät ja kuivan paikan sammalet.
Retkellä kuulin myös tämän kevään ensimmäisen hyönteisen surinan, kun isokokoinen kimalainen pyörähti jaloissani ja jatkoi touhukkaana matkaansa. Olisiko ollut etsimässä pesäkoloa.
Rauhaisaa pääsiäisenaikaa kaikille.
Makea reissu sinulla! Kiitos kuvista :-)
VastaaPoistaHurmaavat kuvatunnelmat, kiitos. Kaunista pääsiäisen aikaa, voi hyvin!
VastaaPoistaKauniita yksityiskohtia, viimeissä kuvassa jo taikatunnelma.
VastaaPoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaSinä osaat katsoa ja näet luonnossa myös ne pienet luonnon ihmeet ja kuvistasi näkee, että arvostat niitä. Kiitos tästä retkestä, oli ihanan rauhaisaa kulkea kanssasi kuvien myötä.
VastaaPoistaKiitos Susanna...=)
VastaaPoistaKiitos Hannah, samoin sinulle.
Kiitos Pekka, metsän taikaa...
Kiitos kommentistasi S. Willberg...=)
Kiitos Tuula kauniista sanoistasi, olen iloinen että rakkauteni luontoon välittyy lukijalle.