sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Saukkoretkestä tuli korentoretki

Niin siinä kävi. Suunnittelin ja valmistelin retken saukon pesämaille, mutta nisäkäs pysyi piilossa. Kävi juuri niin kuin Kimmo Ohtonen kertoi Erämessujen luennolla   hänellekin joskus käyneen, että suunniteltu kohde ja kuva muuttuivat aivan toiseksi. Ohtonen kertoi piirtävänsä suunnitellun kuvan etukäteen, mutta sitä itse en ole tehnyt. Mutta muut valmistelut teen usein etukäteen kuten mietin kuvauskohteen, välineet ja tarvikkeet, ajankohdan ja valon, missä haluaisin kuvata.

Matkalla saukkoseudulle pysähdyin kuvaamaan seuraavan   kauniin perhosen, kun se polun varren lehdellä niin otollisesti lepäsi. Mikä lienee laji, tunteeko joku?










Metsäpolku kapeni ja aamuvalo pilkisteli kasvien lomasta.










Pitkästä aikaa oikein rämmin, polku oli loppunut ja kasvusto tiheää. Yritin kulkea kuitenkin mahdollisimman vähin äänin, mutta luultavasti eläimet kuulivat minut. Lopulta pääsin perille suunnittelemaani paikkaan, jossa olen nähnyt saukon ja sopiva pesäpaikka on lähellä. Istahdin joen varteen kasvien sekaan ja rauhoituin paikalleni.
















Äänimaisemassa oli  käkeä, punatulkkua, telkkää, tiaisia, jotain kiireisenä laulavaa kerttusta, tiltalttia, rastaita, variksia, sepelkyyhkyn lentoonlähdön siipiääniä, jonkin yllättävän ison kalan mulahduksia joessa. Luulin jo saukon tulleen paikalle, mutta se taisi olla ison kalan hyppymolskahdus. Paikalla oli myös hyttysiä. Satoja hyttysiä.

Lopulta saukon pysyttyä näkymättömissä lähdin paluumatkalle rämpimään. Vaikka en tarttunutkaan lillukanvarsiin tiheikössä, läheltä piti. Jokin pieni hyönteinen kyllä näkyi  perä pystyssä likkukan kukassa.












Usein tulee kuvattua kauden ensimmäinen kukkiva yksilö kutakin lajia tai sitten muuten vaan kaunis näkymä. Hempeä virnakasvi sai kumartumaan maanrajaan. Mustakonnanmarjaa kukkivana ei aina huomaa, marjovana mustine marjoineen kyllä.

















Sokerina pohjalla huomasin upean korennon tiheässä kasvustossa. Sen siivissä oli erikoinen tumma läiskä, en muista tälläistä ennen nähneeni. Toivottavasti joku teistä tunnistaa sen. Housunlahkeeni olivat jo  märät yli polveen rämpimisestä märässä kasvustossa, joten sumeilematta lähdin kohti korentoa korkeiden kasvien sekaan. Se puikahti kauemmas ja lopulta kasvien sekaan maahan. Ja minä perässä, kuvahan tuosta kaunokaisesta oli saatava. Korento oli ilmeisesti vastakuoriutunut, koska päästi niin lähelle.
















Jälleen kävi näin, että suunniteltua kuvattavaa ei näkynyt, mutta yllättäen jotain muuta kaunista. Lumoava, ikiaikainen korento.

9 kommenttia:

  1. Olisiko tuo turkoosit kaunottaret neidonkorentoja.
    Kortteikko vastavalossa on upea.

    VastaaPoista
  2. Immenkorento on tuo kaunotar, sen erottaa neidonkorennosta siipien tumma raita, jota neidolla ei ole. Nämä laskevat mukavasti lähelle, mutta ovat toki juuri nyt vasta kuoriutneitakin.
    Hieno retki sinulla ja hienot kuvatkin muistona.

    VastaaPoista
  3. Hieno retki, tuo korteikkokuva on todella kaunis!

    VastaaPoista
  4. Pekka, kiitos kaunis!

    Seita, niin minäkin uumoilin. Kiitos Seita!

    Tuula, hienoa että tunnistit korennon, niin arvasinkin. Neidonkorentoja on nähnyt ja niiden siivet näyttävät liki mustilta, tällä oli erikoiset täpläsiivet. Kiitos tunnistuksesta!

    Kiitos Sussi!

    Kiitos Susanna!

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvamuistoja jälleen.
    Tykkään noista kuvistasi joissa näkyy kenkiesi kärjet ne kertovat jotain rentoutumisesta ja nauttimisesta!
    Upeat korentokuvat, tämä on todellinen kaunotar!

    VastaaPoista
  6. Aivan uskomattomia kuvia ja kerrontasi on niin kiehtovaa! Korennon kauneus on huikea.
    Sinä todella rakastat luontoa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Vikki! Mukavaa, että luonnosta nauttimiseni välittyy kuvistani. Istuskelu luonnossa on monesti paras osa luontokokemusta, kun on hiljaa ja paikallaan, näkee ja kuulee aina enemmän kuin liikkessä.

    Kiitos Mayo! Rakastan luontoa ja olen iloinen, että se näkyy kuvistani ja sanoistani. Tuo immenkorento on kuin jalokivin koristelu koru, luonnon upeutta parhaimmillaan.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!