Usmin aamu

Minusta aamuvirkusta on tullut unisempi ja ehdin Usmiin ennen aurinnousua vain nippa nappa. Hyyppärän kohdalla utu leijaili hevoslaidunten yllä, hevoset olivat jo hereillä.

Usmi-Kytäjän Natura-alueen soita ennallistetaan, korpien ojia tukitaan ja/tai padotaan.

Patikoin kohti Kiiskilampea aamukahville. Polun sukellettua metsästä avoimempaan maastoon kukkien hempeät sävyt saivat pysähtelemään. Ilmassa on jo syksyä ja kesä kukkineen kohtaa sen.

Kiiskilammen laavulla oli hiljaista, vasta viime hetkellä näin jonkun nukkuvan laavussa. Hiippailin ohi laiturille, riisuuduin ja kävin aamu-uinnilla. Oli hieno tunne uida usvan vielä leijaillessa lammen pinnalla.

Uituani join aamukahvit rannassa, istuskelin ja kuvailin. En pitänyt kiirettä.

Kun saavuin laavulle syli täynnä polttopuita, laavussa nukkui mies. Kun lähdin laavulta, mies nukkui yhä. Kyllä mies elossa oli, ynähteli unessa lähtiessäni.....=) Kaipa se huomasi kasan polttopuita ilmaantuneen pöydälle hänen nukkuessaan. Meinasin  tehdä tulet, mutta en raaskinut unimaakaria herättää.


 Aurinko helotti jo ja aurinkopaikoissa pörriäiset touhusivat.

Varjon viileydessä vielä nukuttiin täyttä päätä.

Valo ja varjo, lämpö ja viileys iholla.

Koska makkarat kuitenkin olivat repussa, suuntasin toiselle lammelle, Iso-Kypärälle. Ja ah, kukaan ei nukkunut siellä laavussa, joten sain kolistella ja tehdä tulia mieleni mukaan. Ongetkin olisivat olleet onkijalle laavun  katolla.

Päivän teema oli loikoilu, sillä syötyäni pistin penkille pitkäkseni ja katselin laiskasti puunlatvoja odotellessani hiilloksen loppuunpalamista. Kuinka ollakaan torkahdin.

Heräsin posket punaisina vasta kun koira juoksenteli rantaan yksinään ja perässä lompsi kohta kaksi miestä. Nousin ihmeissäni, miehiä tuntui hymyilyttävän. Kerrankos sitä torkahtaa ruokalevolle....