Uusilla poluilla

Retkeilen paljon tutuilla reiteillä, mutta samaan aikaan etsin koko ajan uusia polkuja. Tänään lähdin etsimään uutta suuntaa ja yritin löytää laavun ja tulipaikan tietyltä, ystäväni vinkkaamalta alueelta. Olin etsinyt paikkaa jo kertaalleen mutten löytänyt. Lähdin patikoimaan pientä metsätietä tällä kertaa  hieman eri suunnalle.

En ollut kävellyt kauaa, kun silmäni erottivat seuraavan näkymän yläosasta jotakin....tuohan täytyi tarkistaa.

Ja totta vieköön, siellä oli tulipaikka ja pieni puukatos. Mutta ei laavua. Päätin siltä istumalta, että tänne tulisin joskus tulistelemaan.

Vielä oli energiaa jäljellä ja jatkoin  matkaa. Tiestä erkani sivupolku ja minne se veikään.

Laavulle ja varsin komeiden pöllien reunustamalle tulipaikalle. Tämä se oli, mitä etsin. Korkeahko harjanne suojasi paikkaa toiselta sivustalta. Kiipesin sinne.

Jäin pohtimaan, kenen tulistelupaikka on kyseessä. Metsähallituksen laavuilla on yleensä kylttejä ja maininta sen ylläpitäjästä. Lieneekö ollut  kaupungin laavu, mitään ei missään tosin lukenut.

Itse patikka oli jäänyt lyhyeksi, niinpä päätin  jatkaa sitä lähistön järven rantaa tutkimalla. Rantapolku vei suojaiseen ja kosteaan niemeen, jossa kahvittelin aamuauringossa. Lähistöltä kuului vedestä mulahduksia, mutta jatkoin evästelyä enkä viitsinyt ottaa kameraa hollille. Ajattelin, että nyt tietysti jokin harvinaisuus menee  sivu suun, mutta kahvi maistui niin hyvältä ruisleivän painikkeena.

Ja hetken päästä se mulahdus kuului ihan vierestäni vedestä. Käänsin päätäni ja parin metrin päässä uiskenteli tukkakoskelopari ohitseni. En ole koskaan nähnyt lintua niin läheltä. Päätin nauttia hetkestä vain katselemalla tarkoin enkä edes yrittänyt kaapata kameraa käsiini. Hetki oli  nautinnollinen, kauniit linnut joita sain katsoa rauhassa ja tarkkaan, lämmin aurinko ja mukava olo. Tuollaiset pienet luontokokemukset antavat minulle paljon ja kaivertuvat mieleen.

Samaisessa kosteikossa kukki jo raate.

Myös lakka on kukassa. Sitä kuvatessa silmiin osuin sudenkorennon toukan tyhjä kotelo. Itse korentojakin lenteli rantakosteikossa paljon.

Retki oli todella mukava. On jännittävää etsiä ja löytää uusia retkikohteita, varsinkin jos niiden löytämiseksi on tarvinnut nähdä vaivaa. Kukkivat kasvit ja keveät korennot, upeat tukkakoskelot ja kesäaurinko - voiko parempaa retkeä ollakaan.