lauantai 26. maaliskuuta 2016

Suksilla

Loman vihdoin koittaessa pääsin sittenkin vielä suksille. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa  ja  se toteutui esteistä huolimatta. Hiihtelin jääladulla omaan tahtiini ja annoin avaran maiseman ympäröidä minut.









Pakkassään pitoa ja luistoa pohjiin ja latu vei hiihtäjää hyvää vauhtia. Sauvojen narske pakkasessa ja kehon työskentely antoi liikkeelle säännöllisen rytmin. Jäällä oli päiväsaikaan hiihtäjiä runsain mitoin, aamuisin sain suihkia itsekseni.





















Hiihto maistui niin aurinkoisena kuin pilvisenäkin päivänä. Jäällä oli leveä baana kuin valtatie moottorikelkkailijoille ja kelkkailijoita yksittäisistä pitkin letkoihin.















Jäällä oli vilkasta ja  monenmoista menijää aina varjoliitäjästä potkukelkkailijan kautta mönkijään. Kun näin jäälle laskeutuvan pienlentokoneen, hämmästykseni oli suuri. Sitä en olisi osannut odottaa näkeväni järvenjäällä, vaikka hankikanto komea olikin. Seuraavassa kollaasissa näkyy osa erilaisista jäällä liikkujista ja olijoista.







Jäällä oli muutakin kiinnostavaa katsottavaa. Karien kohdalla jääpeite oli noussut ylös muodostamaan kauniita jäälohkareita koloineen.


























Jäällä näkyi jotain merkillistä, pitihän se mennä tutkimaan. Huolella tehty aukko jäässä ja onneksi erittäin hyvin merkittykin. Verkko se siellä lienee tai jokin muu kalastusväline.










Aurinkopäivinä sen valo häikäisi ja näytti huikaisevan sinisen taivaan luoden uskoa kevään tuloon.










Mutta pilvinenkin päivä omasi omanlaistaan kauneutta. Kävely jäällä sai ajatukset rauhoittumaan.


























Joskus tuntee olevansa maailmankaikkeudessa pienen pieni ja hento olento, jota elämä ja tuulet heittelevät.






















Se voi olla lohduton ajatus, toisaalta siinä voi nähdä kaiken suhteellisuuden. Universumi on iso paikka ja ihminen vain siru sen laajassa ulottuvuudessa.










Jäätie kantoi kuten hankikin. Pilvien takana aurinko odottaa jossakin hetkeä tulla näkyviin.















16 kommenttia:

  1. Onpas siellä ollut kaikenlaista väkeä liikkeellä. Hauska tuo sinun makuukuvasi, saitkos ihailla taivasta aivan rauhassa, vai tuliko kukaan ihmettelemään sitä kanssasi? Aivan mahtavia hiihtoretkikuvia.

    Vielä on pääsiäistä jäljellä, joten paljon ilon hetkiä lomaasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain olla rauhassa jäällä tuossa tilanteessa ja hyvä niin...:) Järvi oli laaja ja siellä sai kulkea omia polkujaan ja olla itsekseenkin ajoittaisista ihmispaljouksista huolimati.

      Kiitos ystäväiseni :)

      Poista
  2. Hienoja aurinkoisia kuvia. Luonto on sellainen "hoitopaikka" ettei sitä usko, ennen kuin kokeilee. Hauskaa pääsiäisen jatkoa :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Oikeassa olet, luonto hoitaa ihmistä ja niin se teki minullekin nyt. Ihmeellistä, mutta totta. Kiitos toivotuksesta Anne!

      Poista
  3. Talvi on ihana ja kantavat hanget jäällä miltei parasta. Ajatuksesi ihmisen pienuudesta oli nyt koskettava, kun omassa elämässä on ollut vaikeuksia viimeaikoina roppakaupalla. Aurinkoa elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantohanki oli ihastuttava kokemus loskakelien jälkeen. Itselläkin ollut vastoinkäymisiä riittämiin viime aikoina, joten voimia ja iloa sinulle ja kiitos Huopalintu!

      Poista
  4. Mahtavat latuset hiihdellä. Upea keli. Aukko jäässä on luultavasti nuottaajien tekemä. Tavallinen verkkojen kokemis avanto on paljon pienempi. Terkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli hyvät ladut kerta kaikkiaan, oli ilo hiihtää varsinkin kun kelitkin suosivat. Ahaa nuottaajien tekemä, kiitos kun kerroit, mietinkin mikä väline siinä on ollut kyseessä. Avanto oli ihan nimellä merkitty todella hyvin. Kiitos Sami.

      Poista
  5. Ihanalta näyttää. Rauhalliselta ja kunnon kevättalvelta. Mukavaa, että pääsit hiihtämään. Hyvää pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui tosiaan kunnon kevättalvelta, pakkasta, aurinkoa ja lunta. Se oli ihanaa. Kiitos Ninnu :)

      Poista
  6. Jäällä hiihtäminen on mahtavaa! Siitä onkin aikaa, kun itse pääsin sitä tekemään. Huikaiseva kirkkaus ja vauhti hyvällä ladulla - voiko mikään tuntua vapauttavammalta. Ja tämän sanoo ihminen, joka kouluvuosina inhosi hiihtoa. :) Kauniita kuvia kaikki. Ja eikö olekin niin hyvä olo, kun palaa takaisin hiihtoreissulta kotiin tai majapaikkaan!? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, se tuntuu juuri vapauttavalta. Maiseman avaruus ja keskittyminen hiihdon ja hengityksen rytmiin - flowssa menoa. Minäkään en tykännyt hiihdosta kouluaikoina, mutta nykyään pidän siitä kovasti. Omaehtoisuus sen tekee.

      Olo oli todella mahtava hiihtolenkin jälkeen, posket punaisena ja silmät kirkkaana :)

      Poista
  7. Kiitos ihanista kuvista taasen! Niistä välittyi raikkaat tuulet ja avaran maiseman luoma sisäisen tilan tuntukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Ellinoora sanoistasi. Osaat tuoda ajatuksesi niin hienosti sanoiksi, avara maisema tosiaan loi sisälleni tilan tuntua. Nyt kuin luin sanasi siitä, näin saman tien asian olleen juurikin niin.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Marliska, kyllä oli hyvä hiihtäjän hiihdellä. Kiitos..:)

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!