Lumisadetta ja silmäniloja

Tämän viikon päivittäiset runsaat lumisateet kertovat, että vielä ollaan tiukasti sydäntalvessa. Eikä siinä mitään, lunta saa tulla tupaan, vaikka  pikkuteitä  ajellessa alkaisi olla tarpeen nelivetoinen maasturi.

Toipilaana ollessa mieltäni ja sieluani ovat  virkistäneet kodin kasveissa näkyvä elämänvoima, kasvu  ja vihreys. Vihreän kontrasti ulkona sateleviin suuriin lumihiutaleisiin on voimakas. Ulkona täysi talvi ja lumitulva, sisällä eksoottinen pienikukkainen kämmekkäni kukkii runsain mitoin.

Tulppaanit vakuuttavat, että kevät tulee ja jopa saniainen on heräämässä kasvuun.

Viimeiset kuvat ovat epätarkkoja, mutta silti pidän niistä melkeinpä eniten. Näen niissä keveyttä ja ilmavuutta, unenomaista, herkkää ja pehmeää kauneutta, lupauksen ja väläyksen lähestyvästä keväästä.

Mielikuvaretkeilyä

Olen huomannut olevani addiktoitunut liikuntaan ja ulkoilmaelämään. Olen ymmärtänyt sen merkityksen selvästi nyt, kun kipakan flunssan ja toisenkin pakottavan syyn tähden en ole päässyt lempipuuhiini puoleentoista viikkoon. Ja vielä menee varmaan lähes viikko....

Oletko sinä addiktoitunut johonkin, jota ilman tunnet nahistuvasi tai haalenevasi? Mitä ilman mieli apeutuu ja näköala kaventuu? Mikä on elämän eliksiiriä ja antaa elämälle sen potkun, kipinän ja virkistyksen?

Sen verran on hereillä  kuitenkin, että  mielessä kajastaa uusia retkiä, vaikka vielä ei ole mitään asiaa ulos edes kävelylle. Pelkkä uusien seikkailujen ja retkien ajattelu virkistää hiukan ja antaa tulevaan toiveikkaamman  näkymän. Karttojen selailu ja vaikkapa hiihtolomareissun kohteen miettiminen antaa uskoa  siitä, että vielä tästä päästään liikkeelle ja elämään taas kiinni.

Talvista päivän jatkoa täältä lumen saartamasta huushollista, lunta tuli eilen 20 cm ja tälle päivälle on luvattu reilut 10 cm lisää.

Veistoksia

Eilisellä saariretkellä oli hiillosta odotellessa aikaa tutkailla luonnon luomia jääveistoksia. Toisin sanoen könysin rannan tuntumassa ja testasin notkeuttani rantapusikoissa välillä kontillaan, kyljellään tms........hih!

Laturetki saareen

Aamulla  läksin hiihtoretkelle kohti saarta, jossa kuuleman mukaan olisi laavu ja mukavuudet retkeilijälle tai veneilijälle. Talvisin ei  voi luottaa siihen, että laavuilla on puita, joten pakkasin reppuun koivuklapeja eväiden lisäksi.

Joku muukin oli käynyt saarella lähiaikoina, lähellä saarta yhytin ladun. Se oli tervetullut, alkumatkan hiihdin umpihankihiihtoa tavallisilla suksilla.

Päästyäni saareen huomasin, että sinne oli tultu monin eri tavoin; kävellen, lumikenkäillen, hiihtäen, loikkien, hyppelehtien, luistellen....ja minä kun luulin, että harva siellä käy....

Saaren ympärikävelyn jälkeen oli aika tehdä tulet laavun hyvään tulipesään. Se mukavuudet retkeilijälle oli ulkohuussi ilman ovea, tuuletettu versio siis.  Onneksi oli puut mukana, saarella ei ollut yhden yhtä. Hiillosta odotellessa oli mukava kuunnella tulen ritinää ja yhä voimistuvan tuulen huminaa järvellä ja juoda kuumaa mustaherukkamehua.

 

Olin pakannut makkaroiden ja mehun lisäksi reppuun eilen leipomani kanelipuustin ja voi mutta se maistui hyvälle, nam!

Huolimatta kylmästä tuulesta, rehkimisestä tavallisilla suksilla ilman latua järvellä ja klapien kantamisesta kannatti tutustua saareen, joka  on jäljistä päätellen hyvinkin suosittu reippailijoiden ja eläinten parissa. Ennen retkeä olin innoissani kuin lapsi, uuteen paikkaan on aina innostavaa lähteä retkelle. Ja retken jälkeen olin ihanasti väsynyt, posket punaisena ja silmät kirkkaana.

Kaunista ja lämmintä viikonlopun jatkoa sinulle.

Lumikenkää toisen eteen

Nyt se on tehty, elämäni  ensimmäinen lumikenkäretki. Pakkasta oli  lähtiessä 29 astetta, aurinko nousemassa ja ensi askeleet puuterilumessa. Hieman tuntumaa hakevan ja huteran alun jälkeen kiipesin  suoraan sisään metsään.

Kirpeä pakkasmetsä oli  valtavan kaunis, olisin halunnut  pysähdellä useammin kuin muut ihaillakseni sitä. Joka puolella näkyi kimaltavia lumikinoksia, auringon säteiden loistetta oksien lomasta, pakkasukon kaunistamia näkymiä. Nousevan auringon valo oli sävyltään kuin hentoa persikkaa ja haaleaa keltaista. Noustuamme mäelle näkymä oli melkein kuin vaaran laelta. Huokaisin maiseman ja hetken kauneutta.

Yllätyin siitä, kuinka tiukkoja ylämäkiä lumikengillä pääsee kiipeämään. Maasto oli haastavaa, jyrkkien nousujen ja laskujen lisäksi oksat, puunvesat, kaatuneet puut ja kivenlohkareet vaativat keskittymään kävelyyn. Hengästyin ja lämpenin, ei ollut  kylmästä tietoakaan. Tunsin  pirskahtelevaa iloa, siellä  sitä kömmittiin  upeassa talvisessa metsässä  omia polkuja!

Yhtäkkiä toinen jalka juuttui  paikalleen ja sitten huomasinkin   olevani  polvillani maassa. Pieni ja ohut kannontynkä oli  tullut lumikengän raosta läpi ja naulinnut jalan siihen. Hymyilytti , nöyrästi pitää metsässä liikkuman.Niin ja humpsahdin minä toiseenkin kertaan, loppumatkasta onnistuin kellahtamaan, mikä lie saanut lumikengän tarttumaan jonnekin. Eli on siis hyvinkin mahdollista kaatua lumikengät jalassa.....

Ensimmäinen lumikenkäilykokemus oli fyysisesti aika raskas maaston takia, mutta tykkäsin kuitenkin tosi paljon. Huippupakkanen ei häirinnyt lainkaan ja metsä oli puuterilumessaan ja nousevan auringon valossaan upea elämys. Tuollaiselle retkelle otan ensi kerralla kameran mukaan ja vietän metsässä reilusti enemmän aikaa.

Kuvat ovat lumikenkäilyä seuraavan aamun kävelyltä, kaikki oli paksun, satumaisen kuuran peitossa.

Talviaamun tunnelmia

Kuvat kertokoon kaiken tarvittavan kauniista talviaamusta.

Haaste

Sain Annalta Onnenpisara-blogista haasteen, jonka  säännöt  ovat seuraavat.


1. Kiitä haasteen antajaa. 
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.
4. Keksi 8 uutta kysymystä.
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu.


Yksi

Kiitos Anna, tämä haaste tuntuu mukavalta.


Kaksi

Olen nykyaikaan verrattuna suurehkosta perheestä, menossa mukana oli useampi sisarus, vanhemmat, mummo, kissoja, koiria, kaneja, joskus variskin. Lomalla myös hevonen, lehmiä, kanoja....eipä ihme, että tykkään eläimistä.


Lapsuudestani ja nuoruudestani lähtien myös metsä ja muu  luonto on ollut lähellä sydäntäni. Kivoimmat leikit olivat lähimetsässä tai mummolan pihatanhuvilla. Laskettiin pulkkamäkeä, hiihdettiin, luisteltiin, juostiin lehmähaassa pitkä palmikko heiluen  niitä liukkaita kasoja väistellen, ratsastettiin hurjaa laukkaa metsässä ilman satulaa - sieltäköhän se innostus liikkumiseen ja välillä vauhdikkaaseenkin menoon  tulee?


Elän  maaseutumaisessa ympäristössä, mutta voisin muuttaa täysin maalle, jos työ sen sallisi. Ehkä toteutan sen sitten joskus eläkepäivilläni....


Olen asunut myös kaupungissa, mutta sinne en enää tahdo, harvoin edes käymään. Vaikka pidänkin teatterista ja konserteista, ne jäävät usein tuon takia väliin.


Rakastan hiljaisuutta. Nautin siitä hyvin paljon. Melu ja hälinä häiritsevät ja vältän niitä vapaa-ajallani, samoin kuin suuria ihmismääriä ja ruuhkia. Mieluummin kuuntelen metsässä nuotiotulen rätinää ja unohdun katsomaan liekkien leikkiä.


Pidän lukemisesta, dekkareita lueskelen iltapimeällä peiton alla. Runoja luen paljon, vähän kausiluonteisesti. Käsitöitä  teen toisinaan, mitä milloinkin tarvitsen. Jos tarvitsen saunahatun, huovutan sen. Jos kaipaan uusia villasukkia, neulon ne. Jos vaatteita täytyy korjata, kaivan ompelukoneen esille. 


Liikunta on rakas harrastus. Paljon  patikointia ja retkeilyä, pikkuisen hölkyttelyä, vähän melontaa, tosi paljon erilaista jumppaa, sopivasti hidasta  hiihtelyä ja kylmäuintia siis avantoa. Tanssista tykkään, salsa tuntui kiehtovalta tavalta liikkua.  Lumikenkäilyä aion tänä talvella kokeilla.

Tuotakin jokea olen melonut, nyt näyttää vähän hankalalta.....

Millainen on nainen kuvastimessa? Sanovat rauhalliseksi. Itse näen särmiä ja kulmia omaavan lempeän naisen,  tyynen osa-aikaerakon, kuuntelevan selkeyttäjän ja omanlaisensa kauaskatsojan. 



Kolme

Annan 8 kysymystä!


Mikä tuottaa sinulle eniten iloa?

Vain yhtä asiaa on vaikea nimetä. Iloa tuottavat   rakkaus, tärkeät ihmiset,sielunrauha, luonto.



Mitä pelkäät?

Vakavaa sairastumista.



Olisitko mieluummin kimmeltävä hanki vai soliseva puro? Miksi?

Ihana kysymys! Näistä kahdesta kimmeltävä hanki hiljaisuuden rakkauteni tähden. Hanki myös muodostuu pienen pienistä, yksilöllisistä lumihiutaleista, joista jokainen on äärettömän kaunis, vaikka pieni ja vähäeleinen onkin.


Millaista roolia musiikki elämässäsi näyttelee?

Merkityksellistä. Musiikista saan erilaisia asioita erilaisissa elämäntilanteissa. Lohtua, voimaa, energiaa ja iloa. Musiikki ja tanssi vapauttavat  vahvoja kehollisia tuntemuksia, naisellisuutta ja aistikkuutta.


Voitko hyvin työssäsi?

Voin ilokseni sanoa, että nykyään voin. Aina ei ole ollut näin, mutta nyt tuntuu hyvälle.


Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä?

Tänään ja juurikin töissä.....=)



Oletko solminut aikuisiällä uusia merkityksellisiä ystävyyssuhteita?

Ystävyys on  syvällistä ja aikuisena sellaisten suhteiden luominen ei ole minulle helppoa, olen tarkka  enkä päästä helposti lähelleni. Muutamia ihmissuhteita, jotka ovat minulle hyvin lähellä ystävyyttä, olen kuitenkin onnistunut luomaan.


Jos saisit yhden toiveen, mikä toteutuu, mikä se olisi?

Että saisin elää loppuelämäni täydesti, rakastaen ja sielu tasapainossa.



Neljä

1.Mikä on lempipuuhaasi eli mitä tehdessäsi olet flow-tilassa ja unohdat muun maailman? 
2.Mitä harrastusta  et kokeilisi mistään hinnasta? 
3.Mikä aisti on sinulle tärkein?
4.Mikä  seuraavista on lähinnä sielunmaisemaasi: merenranta, tunturinlaki, kuusimetsä, korpisuo, peltoaukea, koivikko vai joku muu, mikä?
5.Mikä on sinulle rakkainta?
6.Milloin itkit?
7.Oletko kaupunkikeskusta, naapurilähiö, kirkonkylä vai maaseutu? 
8.Kerro eräs unelmasi



 

Viisi

Kiinnostavia blogeja on paljon ja osa haastamistani on ehkä jo saanut tämän haasteen aiemmin. Jos näin ei ole, olisi mukavaa jos otat haasteen vastaan.

Haastan  seuraavat blogit, jotka ovat kauniita, ajatuksia herättäviä, kiehtovia, koukuttavia....Olkaapa hyvät!

Pekka , Sussi, Nan, Jaana, Ellinoora, Metsähullu, Pessi ja Mayo