keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mielikuvaretkeilyä

Olen huomannut olevani addiktoitunut liikuntaan ja ulkoilmaelämään. Olen ymmärtänyt sen merkityksen selvästi nyt, kun kipakan flunssan ja toisenkin pakottavan syyn tähden en ole päässyt lempipuuhiini puoleentoista viikkoon. Ja vielä menee varmaan lähes viikko....

Oletko sinä addiktoitunut johonkin, jota ilman tunnet nahistuvasi tai haalenevasi? Mitä ilman mieli apeutuu ja näköala kaventuu? Mikä on elämän eliksiiriä ja antaa elämälle sen potkun, kipinän ja virkistyksen?

Sen verran on hereillä  kuitenkin, että  mielessä kajastaa uusia retkiä, vaikka vielä ei ole mitään asiaa ulos edes kävelylle. Pelkkä uusien seikkailujen ja retkien ajattelu virkistää hiukan ja antaa tulevaan toiveikkaamman  näkymän. Karttojen selailu ja vaikkapa hiihtolomareissun kohteen miettiminen antaa uskoa  siitä, että vielä tästä päästään liikkeelle ja elämään taas kiinni.






Talvista päivän jatkoa täältä lumen saartamasta huushollista, lunta tuli eilen 20 cm ja tälle päivälle on luvattu reilut 10 cm lisää.

7 kommenttia:

  1. Vähän samoja tuntemuksia on ulkoilu- ja liikuntariippuvuuden suhteen. Mutta sinä olet keksinyt hyvän lääkkeen. Retkien suunnittelu ja karttojen tutkiminen auttaa ja on hyödyllistäkin.

    VastaaPoista
  2. Raikas tuuli, oli kesäinen tai syksyinen, tuntuu poskella hyvävältä. Oma addiktioni taitaa olla kuntosalin puolella.

    VastaaPoista
  3. Pikaista paranemista! Minäkin olen sairastellut ja ollut turhautunut, kun en pääse ulos. En jaksa olla vain sisällä, kiukustun siitä. Kaipaan ulos, metsiin, poluille hengittämään raikasta ilmaa ja hengästymään. Olen myös suunnitellut tulevia retkiä ja kesää, se tuo hieman lohtua.

    VastaaPoista
  4. Minun addiktioni on juokseminen, olen harrastanut juoksemista liki kolmekymmnetä vuotta ja osallistunut useampaan maratoniin. Astma on vain viime vuodet hidastuttanut menoa.

    VastaaPoista
  5. Juu Seita, sen verran jaksoin jo että otin kartat esiin. Pienikin virkistys on toipilaalle mukava, olen huono sairastamaan.

    Pekka, ajatuskin kesätuulesta tuntuu melkein kaihoisalta. Minua harmittaa, kun jumpat ovat nyt jääneet väliin ja suunnittelemani laturetki täytyy siirtää....

    Nan, kiitos, kyllä se tästä hiljalleen! Ymmärrän ajatuksiasi täysin, kuten jo taisi käydä ilmi, olen äärettömän huono sairastamaan, kaipaan toimintaa, liikettä, ulkoilman raikkautta ja mitä kaikkea. Tulevien touhujen suunnittelu tosiaan lohduttaa ja antaa uskoa siihen, että pääsee jossain vaiheessa taas ylös, ulos ja liikkeelle.

    Sussi, sinulla on pitkäaikainen addiktio...=) Ja maratoneja, vau. Mitä enemmän tulee vuosia plakkariin, sitä enemmän arvostaa terveyttä ja hyvässä kunnossa oloa, ne eivät enää ole itsestäänselvyys kuten nuorempana.

    VastaaPoista
  6. Liikunta on minunkin addiktioni. Vuosia sitten juoksin ja sitä kaipaan vieläkin, mutten enää voi. Nykyään hiihdän paitsi valmiita latuja, niin myös metsäsuksilla pitkin ja poikin varamaisemia. Jos ei metsään pääse, niin kipeäksi tunnen itseni. Kaikenlaiset kesä että talviretkeilyt ovat paitsi hienoja jo suunnitteluvaiheessan, niin myös koko eräily itsessäänkin.
    Joko olet parantunut? Toivottavasti.

    VastaaPoista
  7. Tuo on niin totta, että ympärivuotinen retkeily ja metsään pääsy ovat ihan henkireikä. Kiitos Aimarii kysymästä, olen päässyt taas jumppiin ja suunnittelen innoissani viikonvaihteeksi hiihtoa. Ihanaa olla taas kunnossa!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!