.jpg)
Jonkin matkan päässä oli toinenkin elävä olento, kettu viipotti pellolla määrätietoisesti. Latu sivuutti sen helmimäisen jälkiketjun, pellolla oli muutenkin paljon eläinten jälkiä.
.jpg)
Latu kaarteli välillä pellon laitamilla. Koska olin liikkeellä niin varhain, sain nauttia täydellisestä rauhan tunteesta ja kiireettömyydestä yksikseni. Pysähtelin katsomaan eläinten jälkiä tarkemmin ja kuulin linnut. Käpytikan rytmikäs nakutus, punatulkun pehmeät äännähdykset ja talitintin kevättä enteilevä titi-tyyn tapailu.
.jpg)
Kannatti lähteä anivarhain liikkeelle, oli valtavan nautinnollista hiihdellä hiljakseen omaan tahtiin kehoa herätellen ja luontoa havainnoiden. Lintujen äänet, sumuisen utuinen, levollinen maisema, tuuli kasvoilla. Seesteinen olotila. Nappasin jopa itsestäni kuvan ja ihmeekseni se oli onnistunut. Kuvassa näkyy onnellisen oloinen nainen hymy silmissään.
Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!
.jpg)
Hyvin veit tunnelmaan mukaan tuli jopa mieleeni pitäisikö ottaa sukset esille parin vuoden tauon jälkeen!
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Aamut ovat parhaita! sanoo aamuihminen
VastaaPoistaKuulostaa ja näyttää todella ihanalta retkeltä.
VastaaPoistaNuorena hiihdin paljon ja juuri pellot utuineen olivat suosikkejani.
Kiitos Vikki, ota ihmeessä sukset esille, nyt alkaa olla edessä talven parhaimmat hiihtokelit. Kivaa viikon jatkoa sinullekin!
VastaaPoistaSeita, olen ihan samaa mieltä aamuista....=)
Sussi, se todella oli ihanaa huolimatta pilvisestä ja kosteasta säästä. Tunnelma pellolla oli aivan erilainen kuin metsissä, joissa yleensä hiihdän. Mutta tästäkin pidin kovasti.
Jännä 'lintuääni' talvella on pikkulintujen siipien nopeat suhahdukset niiden lentäessä ruokintapaikan ympärillä.
VastaaPoistaHiihtäminen on yksi talven iloja. Nautin kuten sinä hiihdellä yksin ja tarkkailla jälkiä, kuunnella luontoa. Viihdyit ladulla ja kuvasit aamutunnelmia nautinnollisesti.
VastaaPoistaMinä olen nykyään hiihtänyt pitkin runsaslumisia metsiä, siellä tykkypuiden alla.
Pekka, tuota ääntä en ole kuullutkaan. Mutta hangella näkyi siiven jälkiä, ehkä pöllön saalistushyökkäyksestä.
VastaaPoistaAimarii, viihdyin todella. Metsä on kuitenkin minulle tutumpi ympäristö, patikoin siellä ympäri. Pohjoisen tykkypuut ja maisema - voi, kunpa sinne pääsisin hiihtelemään!
Kauniit kuvat hiihtoreissulta. Tykkään tuosta ensimmäisestä eniten:) En ile vuosikausiin enään hiihtänyt:)
VastaaPoistaKiitos Askartelin itte! Minä olen sananmukaisesti sunnuntaihiihtäjä, en arkisin juuri jaksa ladulle ja viikonloppuisin olen sellainen kiireetön ja nautiskeleva hiihtäjä. Luontoelämykset ovat minulle tärkeämpiä kuin kilometrit ja vauhti...=)
VastaaPoistaIhania hetkiä ja niin tunnelmallisia kuvia. Mukavaa viikonjatkoa sinulle =)
VastaaPoistaKiitos Birgitta, reipasta viikonjatkoa sinullekin!
VastaaPoista