Pikkuoravan iltapäiväpuuhat

Mökin pieni pirpana ei alun jälkeen minua ujostellut. Seuraavan kuvasarjan otin kuistilla  alkuun seisten, sitten  hitaasti kyykkyyn mennen ja lopulta kuistille istuen. Pirpana ei ollut moksiskaan, vaan puuhaili kaikessa rauhassa omiaan.



Ai sinäkin olet siinä?

Mjoo...

 Jokin kutkuttaa tuolla

Noin, mitäs sitten tekis

Mietitäänpäs

 

Nuuhkin vähän, mikä tämä haju on?

Vielä pitää rapsuttaa naamaa...

 Ja rintamusta....

Ja mahaa....

Käpäliäkin....

 Suoristan häntäni, oho mikä varjokuva!

Käännän sulle selkäni ja nautin auringosta

 Käännän peppunikin

Ihanan lämmintä auringossa

Tykkäätkö sinäkin?

Aurinkoa toisellekin kyljelle

 Näytät aika suurelta...

 mutta vaarattomalta.

Mukava veijari mökkinaapurina tämä pirpana.....=)

Nokkoslettuja, juhannusruusun lehtiä ja mansikkahilloa

Olen innostunut hortoilusta ja saariolosuhteissa  se on käytännöllistä, sillä sinne  pitää viedä kaikki ruoka mukanaan. Olen  syönyt joitakin villivihanneksia kuten vuohenputken ja voikukan lehtiä, mutta nyt laajensin valikoimaa. Herkuttelin mm. seuraavilla.


Kesäsalaatissa siankärsämön, metsämansikan, karhunlaukan ja liperin lehtiä, sipulinvarsia, tomaattia, ja koristeena valkea karhunlaukan ja sininen vuorikaunokin kukka. Karhunlaukan katsotaan kuuluvan luostarikasveihin, sain sitä kasveihin erikoistuneelta tuttavaltani, samoin kuin  liperiä . Karhunlaukka maistuu sipulilta ja liperi tuo mieleen keitot esim. lihakeittoon se olisi varmasti oivallinen maunantaja.

Tässä ovat vihanneskeiton ainekset eli liperiä etualalla, sen takana karhunlaukan lehtiä(muistuttavat ulkonäöltään hyvin paljon kielonlehtiä) ja taaimmaisena   maustekirveliä .

Maustekirveli

Salaatteihin keräsin myös  poimulehtiä, voikukan ja maitohorsman lehtiä. Jälkiruuaksi paistoin jo lapsuudesta tuttuja nokkoslettuja, kiehautin nokkoset ennen lettutaikinaan lisäämistä.

Erityisen maukkaaksi letut tekivät lisukkeena  tarjotut juhannusruusun terälehdet ja mansikkahillo. Maun lisäksi herkussa tuntui ihastuttava ruusun tuoksu, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Vatsa täynnä hortoiluherkkuja oli hyvä vetäytyä mökin suojaan laineiden lyödessä rantakallioon vaahtopäinä. Yhtäaikaa tuulta, sadetta ja auringonpaistetta ilmassa - ja minä  loikoilin vanhaa, pientä radiota kuunnellen. Lomalaisen autuutta.

Salaperäinen välikatossa vipeltäjä

Eräänä aamuna aamukahvia juodessani vilkaistessani ikkunasta näin joutsenperheen mökin edustalla. Emojen välissä ui kuusi pienokaista, kuvassa pieniä päitä on ylhäällä neljä, kaksi kurkottaa evästä veden alta. Joutsenet ovat pesineet mökin lähellä jo vuosia, mutta silti niiden näkeminen ilahduttaa joka kerta.

Kävin metsässä kävelemässä ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni metsässä kuolleen petolinnun. Vaikka liikun  metsissä todella paljon, koskaan ei ole sattunut vastaavaa reitilleni. Lintu oli jo syöty, jäljellä olivat luut, nokka, varpaat ja pyrstösulat, joista päättelin linnun olevan kanahaukka.

Mökkimetsässä elää myös metso,  kävelyilläni säikytin vahingossa maasta lentoon mustan urosmetson kolme kertaa. Minun mieltäni lämmittää tietää, että metso elää siellä.

Valtava ilonaihe oli myös nähdä ensi kertaa tässä metsässä tähtitalvikki! Kerroin täällä nähneeni sen ensi kertaa vain muutamia viikkoja sitten yleensäkään, mutta nyt tämä suloinen kukka mökkimetsässä  sai minut makoilemaan edessään pienessä tihkussa onnellisena.....=)

Ja sitten siihen salaperäiseen välikatossa vipeltäjään. Arvelin sen olevan näätä tai kärppä, joiden tassunjälkiä näin maaliskuussa mökin lähistön hangilla. Välikatosta kuului vilkasta juoksua, hiiri se ei ollut vaikka mökillä saunahiiri onkin. Pari päivää mökillä oltuani vipeltäjä sitten tuli esiin. Olin kuistilla, kun näin sen reunassa pikkuruisen, karvaisen mytyn nyyköttämässä hiljaa.

Se oli kai katsellut minua pari päivää ja todennut melko vaarattomaksi. Yhtäkkiä se ei arastellut lainkaan vaan juoksi kuistin läpi, pieni kymmensenttinen oravanpoikanen. Ei ollut kärppä eikä näätä, mutta niin suloinen pieni oravainen, että sydämeni suli oitis.


Minä kurkistan täältä....

 Minä kiipeän ongenvapaa niin että viuhuu.....

Pysähdyn, että sinäkin ehdit mukaan....

No, ehditkö....tuossa olisi toinenkin onki.....

 Mutta minä kiipesinkin kattoon....

 Menen lujaa ylös-alaisin, vaikka olenkin ihan pirpana!

Näin pientä oravaa en ole ennen nähnyt näin läheltä eikä tainnut oravakaan olla tuttu ihmisen kanssa ennen minua. Kärppä tai näätä olisi ollut hienompi havainto, mutta tuo suloinen pirpana lumosi minut touhuillaan heti ensihetkistä.

Mökkipihan kasvien tutkailua

Matkalla mökille tienvierellä pieni ja hoikkanen kettu puuhaili omiaan, pakko oli pysähtyä kuvaamaan. Hölmöä kyllä, huikkasin sille "Hei kettu, kato tänne!" ja laiskasti kettu teki työtä käskettyä.....=)

Matka alkoi mukavasti tuolla pienellä elämyksellä. Perillä mökillä tutkin ensimmäisten päivien aikana  mökkipihaa kasvisilmällä ja löytyi vanhojen tuttujen lisäksi uusiakin kasvituttavuuksia. Vanha tuttu oli rannassa kukkiva kurjenjalka. Miten hauska nimi kasvilla onkaan.

Sen vierellä viehättäviä rannan heiniä.

Ja tämä  hauskannäköinen  kasvi, mikä sitten lieneekään.

Rannalta löytyi nämä kasvit, joita en ennen ole havainnut. Kenties ne eivät ole kukkineet silloin. Roosakukkainen taitaa olla luhtakuusio, keltakukkaista en omasta luontokirjastani löytänyt.

Kallioisella rannalla kasvaa hyvin matalaa rohtotädykettä, keksin että sitä olisi helppo kuvata vatsallaan maaten. Mökin komeron nurkasta löytyi ikivanha uimapatja, jonka puhalsin täyteen ilmaa. Kylläpä oli mainio alusta kuvaamiseen ja vaikka keli oli pilvinen, siinä oli kivaa kelliä hetken muutenkin. Tunsin lapsenomaista iloa puuhailuistani.

Patjalla kölliessäni huomasin kalliolla hitaasti etenevän pienen vihreän otuksen. Se kääntyi katsomaan minua kuin ihmetellen, mikäs se siinä hänen kalliollaan on.





 





Näitäkin tutkailin.

Hattivattejako? Ehkäpä, tosin arkisemmin ajateltuna määrittelin niiden olevan  nahkajäkäläkasvustoa.

Kuten tästä kuvasarjasta näkee, tutussakin paikassa on paljon tutkittavia kasveja. Se oli lisäksi ihan mahdottoman mukavaa puuhaa eikä pilvinen ja viileä  sää haitannut laisinkaan.

Mökin lähellä kuvaillessani olin kuullut mökin välikatosta kiinnostavaa rapinaa ja pieniä juoksuaskelia, mikä siellä viipotti selviää seuraavassa postauksessa.....