Upea kukkaretki

Patikoin tuttuun metsään kuvaamaan metsänätkelmää ja sen lisäksi löysin paljon muutakin hurmaavaa. Tämä metsä osoittautui tähän vuodenaikaan aivan ihanaksi kukkaismetsäksi....

Kellokasveista (Campanula) näin ensi kertaa vaalean version harakankellosta heti retken alkuun aamuhämärässä, alempi normaali harakankello on kuvattu iltapäivän täydessä valossa.

Kellokasveihin kuuluvat myös ukonkello ja vuohenkello, en ole varma, kumpiko tämä on. Alimpana ihana kurjenkello.

Ensimmäistä kertaa näin harvinaisen ja vaarantuneen  hirvenkellon, paikalla kukki vain yksi yksilö.

Retken pääkohde hernekasveihin kuuluva metsänätkelmä kukki tutuissa paikoissaan.

Istahdin maahan keskelle metsänätkelmiä kahvitauolle, aamuaurinko lämmitti ihanasti ja perhoset lepattelivat lähelläni. Tunsin suurta kiitollisuutta ja iloa kaikesta kauneudesta ympärilläni.

Hernekasveihin kuuluu myös metsävirna, joksi tämän kuvien kaunokaisen määrittelin. Se on alueellisesti uhanalainen laji, mutta tässä metsässä paikoittain hyvin runsas.

Matkalla kohtasin tutusta kasvupaikastaan kurjenpolvikasveihin (Geranium) kuuluvan haisukurjenpolven, joka on nimestään huolimatta herkkä ja suloinen kaunotar.

Näivekasveihin kuuluva pikkulaukku on vanha tuttavuus, joka usein kääntää katseeni.

Näivekasveihin kuuluvat myös nämä viime viikolla  kuvaamani maitikat, ensimmäinen on luultavasti kangasmaitikka, jälkimmäinen on vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa näkemäni lehtomaitikka.

Kohokkikasveihin kuuluva käenkukka on kaunis  haituvaisine terälehtineen.

Retkellä kuvasin paljon muutakin kiinnostavaa, niistä myöhemmin. Kaiken kaikkiaan retki oli elämäni parhaita ja antoisimpia luontoretkiä, monestakin syystä. Päivä jää mieleeni voimauttavana ja sydäntä sykähdyttävän merkityksellisenä kokemuksena.

Suolammella ja haaste

Pitkästä aikaa patikoin tutulle suolammelle, patikka lämmitti luonnossa kulkijaa niin paljon, että pulahdin ensitöikseni  lampeen uimaan. Kuivatellessani rannalla kumarruin tutkimaan, olivatko  kihokin kukkanuput auenneet. Kukat aukeavat vain auringonpaisteella ja pilvisenä päivänä ne pysyvät kiinni kuten nyt.

Osa kihokeista kasvoi aivan suolammen reunalla turvemättäällä. Nivelet  ilmoittivat itsestään, kun notkistelin maanrajaan kihokkeja  tutkailemaan ja kuvaamaan uikkareissani, kuvausasento oli kieltämättä hiukkasen hankala.

Samalla mättäällä silmä tavoitti  kukkivia karpaloita.

 Lakat punertavat ja maistaessani niitä huomasin niiden olevan jo liki poimintakypsiä.

Nivelten notkisteluun päästyäni pakkohan tuo seuraavakin oli tarkemmin tutkailla.

 Mustikat ovat osin jo kypsyneet, istahdin mättäälle nauttimaan välipalaa.

Sää oli lämmin ja hiostava, ukkonen jyrähteli kaukana kävellessäni viimeisiä kilometrejä. Sadetta ei kuitenkaan vielä ropissut tummista pilvistä.

Vaikka ukkonen jyrähteli lähistöllä, oli aikaa kuvata kukkia. Yläkuvan kasvi on todennäköisesti jokin horsma, alempi on punasolmukki.

Seita Seitakuvia-blogista antoi minulle haasteen, jossa esitellään kolme blogia. Kiitos Seita haasteesta, mielelläni esittelen kiinnostavia blogeja. Aikaa lukea muiden blogeja on vähän ja kiehtovia blogeja paljon. Itse hurahtaneena luontoon ja retkeilyyn luen eniten niistä, mutta seuraavat kolme blogia  kiinnostavat ja viehättävät minua suuresti. Ne avartavat maailmaani ja antavat paljon esteettistä iloa sekä aineksia ajatuksille ja pohdinnoille. Satunnaisessa järjestyksessä:


Ninnu  blogista  Kuvittelun ilo, sisältää valokuvien lisäksi Ninnun tekemää taidetta, joiden katsominen herättää  ajatuksia ja  antaa elämyksiä. Ninnun blogissa koen, tunnen  ja virkistyn.

Mayo blogista   Pieni ihminen suuri elämä , sisältää  valokuvien lisäksi ajatuksia ja pohdintoja, jotka saavat minutkin pysähtymään ja miettimään, mausteena ihanaa huumoria. Pidän myöskin eläimistä, joista Mayolla on mukavia kuvia ja turinoita.

Iiris blogista   Vaahteranlehtiä , sisältää upeita, sielukkaita ja tunnelmallisia valokuvia. Nautin niiden katselusta ja ihailen Iiriksen taitoa valokuvata.
  

Aamu meren rannalla

Varhainen aamu meren rannalla, kun maailma vielä nukkui. Meri tuoksui raikkaalle ja puhtaalle, hiekka upotti jalkojen alla.

Yksinäinen aamun kulkija.

Kallion takaa ilmaantuikin kumppani, jonka kanssa se heräsi aamuun.

Ja olinhan siellä minäkin.

Pilvisen päivän ilta oli hillityn sävyinen, rauhaisa.

Merelle katselua Särkkäniemessä

Särkkäniemen luonnonsuojelualueen merellinen kauneus teki vaikutuksen kalliolla istuessa. Sinistäkin sinisempi meri tuoksuineen ja sinitaivas poutapilvineen, lempeän lämmin tuuli kasvoilla - kesän kauneimpia hetkiä, jotka kaivertuivat syvälle mieleen.

                                                                      Hetki ikuisuutta,
                                                                      onnen kosketus.

Ukkosessa ja kesämetsässä

Lomalla aika kuluu katsellen ja kuunnellen. Järveä ja lähestyvää ukkosta ja miltä näyttää, kun ukkonen on päällä. Ukkosen mentyä menojaan vesi on nopeasti aivan erinäköinen.

Tutut, rakkaat paikat ja  maisemat jo vuosikymmenten takaa.

Tuossa menee polku, vähällä käytöllä se on piiloutunut katseilta.

Kurren ruokapaikka. Kurret asustivat jälleen mökin välikatossa, oli mukava kuunnella  jalkojen kipitystä ja pieniä tömähdyksiä.

Metsä kuin metsän kuuluu olla sanoi kerran ystävä.