Kesälomamatkalla tuli tilaisuus käydä katsomassa Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kuvakimara parin kilometrin polulta maalauksille ja itse maalauksista.
Metsää oli raivattu reippaalla kädellä, metsätyökoneet olivat jättäneet silmäänpistävät jälkensä.
Astuvansalmi. Maalauksille pääsee myös veneitse, salmessa on hyvä iso laituri veneilijöille.
Vaikuttavia kalliomaalauksia paluumatkalla sulatellessa katse löysi polun viereltä pieniä valkeita. Yövilkkaa piti kumartua kuvaamaan, makrolinssin tosin olin jättänyt sadesään takia repusta pois.
Ruusuruohon tutkailua.
Mikkelissä näin ensimmäistä kertaa elämässäni sarjatalvikin. Se viihtyy Etelä-Savon harjumaisemissa ja harjun rinteessä minäkin kasvin havaitsin. Sillä on todella suloiset kukinnot.
Pikkupiilon lähellä kasvoi kämmeköitä, ihastelin niiden vaaleita kukintoja. Kämmeköitä oli kymmenkunta, määrä tuntui suurelta, mutta en vielä tiennyt mitä edessäpäin olisi.
Jatkoin Piilolammille, jossa näin elämäni ensimmäistä kertaa haapaperhosen. Se lepatteli kohdalleni lammen rannalla ja ihastuin ikihyväksi. Se on perhoseksi suuri ja kuvioinniltaan kaunis.
Piilolammilla otettuun lummekuvaan päätyi sattumalta näköjään pieni musta otus. Se saattaapi olla lummenälvikkään toukka, joka syö lumpeen lehtiä loppukesästä reikäiseksi. Lähellä lampea mustikanvarpujen seasta katse löysi täysvihreän perhosen, ilmeisesti se on isomittari.
Retkellä löytyi niin paljon havainnoitavaa ja kuvattavaa, että matkani eteni todella hitaasti. Mutta eihän se haittaa, lomalaista ei varsinkaan. Harvoin olen perhosia kuvannut, koska olen aivan liian hidas siihen, mutta tällä retkellä perhoset olivat suotuisalla päällä ja jopa minä sain kuvattua muutamaa.
Olin jo retkeeni tyytyväinen ja paluumatkalla, kun näin jotain vaikuttavaa. Kämmeköitä, kymmenittäin. Laskin niitä olevan muutamien neliöiden alueella 60-70 yksilöä. Suurin esiintymä, mitä olen nähnyt. Ihmeellistä, kerta kaikkiaan.
Istuin kämmeköiden keskelle, olin aivan häkeltynyt niiden määrästä ja kauneudesta. Joskus luonto antaa niin valtavan paljon, että sitä vaan ihmettelee ja nauttii. Vaalin tuota hetkeä enkä unohda sitä koskaan.
Loppumatkasta näin toisenlaista luonnon kauneutta, sekin pysäytti minut kertalaakista katselemaan itseään.
Matkan päätteeksi haapaperhonen tuli vielä hyvästelemään minut, se liihotti ympärilläni ja jalkojeni yltä kävellessäni kohti autoa. Sydämeni oli pakahtumaisillaan kaikesta näkemästäni kauneudesta ja täynnä elämäniloa.
Patikoin tuttuun metsään kuvaamaan metsänätkelmää ja sen lisäksi löysin paljon muutakin hurmaavaa. Tämä metsä osoittautui tähän vuodenaikaan aivan ihanaksi kukkaismetsäksi....
Kellokasveista (Campanula) näin ensi kertaa vaalean version harakankellosta heti retken alkuun aamuhämärässä, alempi normaali harakankello on kuvattu iltapäivän täydessä valossa.
Kellokasveihin kuuluvat myös ukonkello ja vuohenkello, en ole varma, kumpiko tämä on. Alimpana ihana kurjenkello.
Ensimmäistä kertaa näin harvinaisen ja vaarantuneen hirvenkellon, paikalla kukki vain yksi yksilö.
Retken pääkohde hernekasveihin kuuluva metsänätkelmä kukki tutuissa paikoissaan.
Istahdin maahan keskelle metsänätkelmiä kahvitauolle, aamuaurinko lämmitti ihanasti ja perhoset lepattelivat lähelläni. Tunsin suurta kiitollisuutta ja iloa kaikesta kauneudesta ympärilläni.
Hernekasveihin kuuluu myös metsävirna, joksi tämän kuvien kaunokaisen määrittelin. Se on alueellisesti uhanalainen laji, mutta tässä metsässä paikoittain hyvin runsas.
Matkalla kohtasin tutusta kasvupaikastaan kurjenpolvikasveihin (Geranium) kuuluvan haisukurjenpolven, joka on nimestään huolimatta herkkä ja suloinen kaunotar.
Näivekasveihin kuuluva pikkulaukku on vanha tuttavuus, joka usein kääntää katseeni.
Näivekasveihin kuuluvat myös nämä viime viikolla kuvaamani maitikat, ensimmäinen on luultavasti kangasmaitikka, jälkimmäinen on vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa näkemäni lehtomaitikka.
Kohokkikasveihin kuuluva käenkukka on kaunis haituvaisine terälehtineen.
Retkellä kuvasin paljon muutakin kiinnostavaa, niistä myöhemmin. Kaiken kaikkiaan retki oli elämäni parhaita ja antoisimpia luontoretkiä, monestakin syystä. Päivä jää mieleeni voimauttavana ja sydäntä sykähdyttävän merkityksellisenä kokemuksena.
