Tuuli poskilla

Sateet, joita täksi päiväksi luvattiin, olivat vain ohuita sadeverhoja. Olisin lähtenyt ulos, vaikka olisi satanut kaatamalla, joskus on vain päästävä ulos hengittämään ja katsomaan kauas. Pientareilla on nyt kuivaa ja harmaata ja joukossa väriläiskiä ja tuoretta vihreää.

Istuin pellon reunalla ja annoin ajatusten ja tunteiden tulla. Ja mennä. Päästin ne irti, ainakin osan. Pellolta kuului töyhtöhyyppien vinkaisuja ja ylhäältä korkeuksista kiurun liverrys. Tuuli pyyhki poskia, jatkoin matkaa hitaasti.

Miten katsoo

Näkökulman vaihto virkistää ja saa näkemään sellaista, mitä ei muuten huomaisi.

Unessa uni.

Luontopolulla

Suuntasin  tutulle reitille tarkoituksena nähdä liito-oravia. Tiedän niiden asustavan tässä metsässä tietyssä kohdassa ja kerran näin yhden kurkkivan kolostakin. Päätin istuskella rauhassa ja odotella kolopuiden alla.

Yksikään liito-orava ei ilmaantunut näkyviin, taisivat levätä ja nukkua koloissaan. Mutta ei se istuskelu hukkaan mennyt, ollessani hiljaa paikallani kuulin lapsuudesta tutun äänen pitkästä, pitkästä aikaa. Lähipellolla lenteli mäkättävä  taivaanvuohi .

Matkan varrella oli muutakin kiinnostavaa aina opastauluista vuoden ensimmäisiin korvasieniin.

Elämys

Vappupäivän aamu alkoi lumoavasti, katselin ja kuuntelin kolme varttia lammen ohuella jäällä kuhertavaa ja tepastelevaa urosteertä. Se on kuvassa vain kaukaisena pisteenä, mutta hetkestä jäi minulle  unohtumaton elämys. Sen kruunasi vielä taustalle kukkumaan herennyt, vuoden ensimmäinen käki.

Päivään sisältyi muutakin kevätluonnon kauneutta, ensimmäiset kukkivat imikät ja hennon vihreä, piskuinen lehti vadelmanversossa. Ja kielokin jo puskee maasta lehtipuikeloaan.

Herkistä imikkähetkistä siirtymä lutakon prinsseihin, kymmeniin vedestä pilkistäviin mulkosilmiin ja ilman valtaavaan kurnutukseen. Niiden seurailu oli tosi hauskaa, kevään kiihko  ja onnensa kokeilu oli prinsseillä menossa.

Hupaisaa oli, että monet mulkosilmät tapittivat minua istuessani penkalla kuvaamassa. Ajoittain luulin jo, että jokunen rohkea loikkii suoraan syliini.....

Palasia sielunmaisemista

Kun elämässä tapahtuu paljon ja tiuhaan tahtiin, on minulle hyvä hypätä kyydistä hetkeksi ja antaa hengityksen tasaantua. Matkustin sielunmaisemiini, virkistyin ja samalla rauhoituin. Annoin metsän ja lammen eheyttää ja taivaankannen tähtien suojella.

Seuraavissa kuvissa toiset näkevät rämeisen, yhä osin lumisen, jäisen ja kylmän maiseman, minä kauneutta ja syvää rauhaa. Metsän lumoa ja taikaa, joka hellii minua, metsän naista. Onnekas olen, kun sain siellä hetken olla ja nähdä ja kokea sen kaiken.

Huimapäät

Rohkeita huimapäitä olivat ne, jotka   pauhaavaa koskea kilpaa laskivat . Tuohon ei kaikista ole, mutta nämä taitavat koskimelojat, miehet ja naiset, ottivat mittaa itsestään ja koskesta. 

Tämäkin meloja  selvisi ja kajakki saatiin kiinni.

Arvioiva katse koskeen ja sen toiseen  stoppariin.

Keväinen satumetsä

Tutussa metsässä oli aikaisin aamulla  salaperäinen ja satumainen  tunnelma. Mitä kaikkea pienen pientä hurmaavaa siellä olikaan, kuten unisia, sadepisaroiden painamia punavuokkoja ja hassunnäköisiä piiponkukkia.

Hempeän herkkiä valkovuokkoja kukat vielä nupullaan.

Lupiinin versojen alkuja, kuin suoraan jostain toisesta ulottuvuudesta.

Virkeä ja pikkuruinen kevätlinnunsilmä.

Suotupsu, tupasvilla, tupsukukka, soiden pörröinen silmänilo.

Viime syksyn satoa, upean punainen ja kirpakka karpalo. Ja kyllä, söin sen ja ne toisetkin marjat siitä  ennen kuin se  pakoon pötkinyt, vielä melko valkeaturkkinen metsäjänispari ennätti syömään ne.

Keijukaisten pikarit jääneet sammalikolle.

Onni on käveleskellä metsässä varhain aamulla. Pysähtyä kuuntelemaan teerien kuhertelua ja pulputusta. Hämmästellä lentoon pyrähtävien pyiden siipien hurisevaa ääntä. Ihastella peukaloisen pystypyrstöä ja nähdä sen pujahtavan piiloonsa. Katsoa ylilentävän  sepelkyyhkyn lentoa ylöspäin, siipien napsautusta ja liitoa alaspäin.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille.