Olen omia polkujani patikoiva retkeilijä, mutta lähdin mukaan Vantaan ympäristökeskuksen järjestämään Sipoonkorven vaellukseen. Reitti kulki osin uudehkon Sipoonkorven kansallispuiston kautta. Lähtöpiste Kuusijärven ulkoilualue on jonkin verran tuttu, olen nauttinut sen savusaunojen löylyistä. Ja nytkin aamulla rantaa lähestyessäni savu leijaili maisemassa saunojen lämmitessä kylpijöitä varten.
Järjestetyillä retkillä on hyvä tutustua vieraisiin maastoihin, varsinkin jos ei ole suunnistustaitoa eikä maastossa merkittyjä reittejä. Vauhti on ryhmissä leppoisa ja viimeisiä odotetaan. Toisaalta yhteispatikoissa kuljetaan ryhmänä eikä voi jäädä pitkiksi ajoiksi tutkimaan kiinnostavia kasveja tai näkymiä saati valokuvaamaan, kuvat ovat enemmän nopeita näpsyjä kuten nytkin. Ja minä tahdon joskus kuvata kiinnostavaa kohdetta kauankin......
Tällä patikalla silmiin osuin mm. tämä linnunpönttö, joka on erikoinen muodoltaan. Millehän linnulle se on tarkoitettu, pohdin.
Tauolla eväs maittoi ja jalat saivat levätä. Tuohon olisi voinut nukahtaa...
Olin mukana myös Espoon järjestämällä Viiden veden kierros-retkellä Nuuksioon, lisätietoa siitä ja muistakin retkistä löytyy Espoon sivuilta, josta pääsee myös katsomaan digitaalista versiota pääkaupunkiseudun tämän vuoden retkikalenterista.
Näillä eväin pitäisi jaksaa ensi viikonloppuun, jolloin pääsee seuraavan kerran enemmälti luontoilemaan. Mukavaa arjen alkua kaikille.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
lauantai 17. toukokuuta 2014
Vesi vetää puoleensa
Jälleen vesi kiehtoi kulkijaa ja seuraavaa tuli Nurmijärven reissulla vastaan. Veden kimallusta, auringon paistetta ja vauhdikkaita soutajia kirkkoveneissä. Kesätunnelmaa ja iloisia ihmisiä vapaalla.
Nukarinkoskella tuomet alkavat olla kukassa ja rantareitti oli vihreä ja kaunis. Kalamiehiä rannassa ja perheitä ulkoilemassa.
Auringon lämpö poskilla ja ihanaa, auroraperhosia ensimmäistä kertaa moneen vuoteen! Urosperhosta en kuvaan saanut, se liihotti menemään vauhdikkaasti ohi monta kertaa eikä pysähtynyt kertaakaan. Seuraavan kuvan perhosta en tunne, voisiko se olla naaras aurora? Sekin oli nopea, en saanut lähikuvaan kun oli jo mennyt menojaan.
Rentouttavaa päivänjatkoa.
Nukarinkoskella tuomet alkavat olla kukassa ja rantareitti oli vihreä ja kaunis. Kalamiehiä rannassa ja perheitä ulkoilemassa.
Auringon lämpö poskilla ja ihanaa, auroraperhosia ensimmäistä kertaa moneen vuoteen! Urosperhosta en kuvaan saanut, se liihotti menemään vauhdikkaasti ohi monta kertaa eikä pysähtynyt kertaakaan. Seuraavan kuvan perhosta en tunne, voisiko se olla naaras aurora? Sekin oli nopea, en saanut lähikuvaan kun oli jo mennyt menojaan.
Rentouttavaa päivänjatkoa.
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Hengähdystaukoja vesillä
Kevät on ihanimmillaan ja luontoon ei tahdo ennättää tai jaksaa, kun työ vie enemmän kuin sille tahtoisi antaa. No, olen minä sentään ennättänyt patikoida Nuuksion laitamilla, soutaa järvellä kuikkien parissa auringon laskiessa ja katsella metsäkauriita aamukahvia juodessani.....
Mutta vielä enemmän tahtoisin kokea ja elää kevään humisevaa kasvun aikaa.
Ai niin, aamulla kuuntelin satakieltä ja ajattelin, mikä ihana aamu arjen kiireidenkin keskellä!
Valloittavaa kevättä ystävät!
Mutta vielä enemmän tahtoisin kokea ja elää kevään humisevaa kasvun aikaa.
Ai niin, aamulla kuuntelin satakieltä ja ajattelin, mikä ihana aamu arjen kiireidenkin keskellä!
Valloittavaa kevättä ystävät!
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Rastaan pesällä ja aikaisia kukkijoita
Metsäpolkua kävellessäni hätkähdin varmaan yhtä paljon kuin se mustarastasnaaras, joka hautoi munia pesässään. Mustarastaat olivat tehneet pesänsä tikan tai palokärjen kolottamaan puuhun polun varteen matalalle ja ollessani melkein kohdalla naaras lensi pois pesästään minua säikähtäen. Ja säikähdin minäkin! Kurkistin äkkiä pesään ja nappasin kuvan ja jatkoin samantein matkaa, että naaras pääsisi takaisin hautomaan. En ole ennen päässyt näkemään vastaavaa, se oli mukava kevätyllätys.
Toisena päivänä kuljin Usmin metsissä ja pakkasaamuna tunnelma metsäpuron laidalla oli huurteisen kaunis. Istuin puron varrella ja nautin metsän rauhasta ja lintujen laulusta. Rentukkakin oli yön jäljiltä hileinen. Tunnelma oli ihana, jotenkin satuinen.
Aamun edetessä aurinko lämmitti ja sulatti kuuraa. Kevät on uskomattoman aikaisessa, näin jopa ensimmäiset metsäorvokit lämpimässä hiekkaisessa rinteessä.
Mukavaa sunnuntaita.
Toisena päivänä kuljin Usmin metsissä ja pakkasaamuna tunnelma metsäpuron laidalla oli huurteisen kaunis. Istuin puron varrella ja nautin metsän rauhasta ja lintujen laulusta. Rentukkakin oli yön jäljiltä hileinen. Tunnelma oli ihana, jotenkin satuinen.
Aamun edetessä aurinko lämmitti ja sulatti kuuraa. Kevät on uskomattoman aikaisessa, näin jopa ensimmäiset metsäorvokit lämpimässä hiekkaisessa rinteessä.
Mukavaa sunnuntaita.
lauantai 3. toukokuuta 2014
Vaakkoin varhaiset
Vapun tietämillä liikuin Espoon Vaakkoissa ja mitä kaikkea sitä näkeekään, kun hiljakseen kulkee. Kasveista kiinnostunut liikkuu hitaasti varsinkin keväällä, kun pitää tarkastella maata niin tarkoin. Aikaisessa ovat eräät kasvit kasvunsa ja kukintansa kanssa.
Ja sokerina pohjalla löysin kauden ensimmäiset sienet, tästä kourallisesta korvasieniä tuli herkullinen kastike, nam nam!
Ja sokerina pohjalla löysin kauden ensimmäiset sienet, tästä kourallisesta korvasieniä tuli herkullinen kastike, nam nam!
torstai 1. toukokuuta 2014
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)