Rastaan pesällä ja aikaisia kukkijoita

Metsäpolkua kävellessäni hätkähdin varmaan yhtä paljon kuin  se mustarastasnaaras, joka hautoi munia  pesässään. Mustarastaat olivat tehneet pesänsä tikan tai palokärjen kolottamaan puuhun polun varteen matalalle  ja ollessani melkein kohdalla naaras lensi pois pesästään minua säikähtäen. Ja säikähdin minäkin! Kurkistin äkkiä pesään ja nappasin kuvan ja jatkoin samantein matkaa, että naaras pääsisi takaisin hautomaan. En ole ennen päässyt näkemään vastaavaa, se oli mukava kevätyllätys.

Toisena päivänä kuljin Usmin metsissä ja pakkasaamuna tunnelma metsäpuron laidalla oli huurteisen kaunis. Istuin puron varrella ja nautin metsän rauhasta ja lintujen laulusta. Rentukkakin oli yön jäljiltä hileinen. Tunnelma oli ihana, jotenkin satuinen.

Aamun edetessä aurinko lämmitti ja sulatti kuuraa. Kevät on uskomattoman aikaisessa, näin jopa ensimmäiset metsäorvokit lämpimässä hiekkaisessa rinteessä.

Mukavaa sunnuntaita.