Ihana sadepäivä kukkien kera

Jos ei helle estä retkiäni niin ei estä sadekaan. Sateen takia otin mukaani vain pokkarin, jolla oli outoa kuvata pitkästä aikaa. Tarkkuudesta joutui tinkimään, mutta ehkäpä sadepäivän tunnelmat Kytäjältä välittyvät kuitenkin.

Jo vuosia olen pitänyt kirjaa  ensimmäisistä kukkivista yksilöistä monia kasveja. Tämän päivän kirjauksia oli  mm. kalliokielo ja metsäkurjenpolvi.

Kevätlinnunherneenkin näin ensimmäistä kertaa, en ole tainnut liikkua sopivissa metsissä, kun nyt vasta sen näin.

Tutuissakin metsissä näkee lähes aina jotain uutta ja mielenkiintoista, kasvien ohella huomasin metsämiesten tuoneen hirville nuolukiviä moneen kohtaan. Siitä kehkeytyi idea uudenlaisesta retkestä, jonka toteutan tuonnempana ja kerron sitten tarkemmin....

Tämä pylpyrä viehätti silmääni, lienee jonkin karhiaisen kukkanuppu.

Kielo on kukkinut jo hyvän aikaa.

Maariankämmekkä kaunokainen nostaa hiljalleen nuppuaan lehtiruusukkeesta. Ihmeellistä, että Suomen luonnossa on noin eksoottinen kasvi, orkidea erikoisine lehtineen.

Ojakellukka viehättää minua, vaikka vaatimaton kukinnassaan onkin.

Ja vaikka satoi, tein tulet ja vietin taukoa tulipaikalla hyvän aikaa. Paistelin makkarat, join kahvit ja tuumailin. Sade ropisi laavun kattoon ja lammen pinta eli vesipisaroiden pudotessa siihen. Pistin pitkäkseni ja annoin syvän rauhan levitä minuun. Metsä oli sillä hetkellä vain minun, eipä muut tainneet sadesäällä metsään  haluta......

Jälleen kerran luonto eheytti ja virkisti arjen väsyttämää kulkijaa siinä määrin, että hymy palasi kasvoille ihan virnistyksiin asti.......=)