torstai 29. toukokuuta 2014

Ihana sadepäivä kukkien kera

Jos ei helle estä retkiäni niin ei estä sadekaan. Sateen takia otin mukaani vain pokkarin, jolla oli outoa kuvata pitkästä aikaa. Tarkkuudesta joutui tinkimään, mutta ehkäpä sadepäivän tunnelmat Kytäjältä välittyvät kuitenkin.

Jo vuosia olen pitänyt kirjaa  ensimmäisistä kukkivista yksilöistä monia kasveja. Tämän päivän kirjauksia oli  mm. kalliokielo ja metsäkurjenpolvi.

























Kevätlinnunherneenkin näin ensimmäistä kertaa, en ole tainnut liikkua sopivissa metsissä, kun nyt vasta sen näin.










Tutuissakin metsissä näkee lähes aina jotain uutta ja mielenkiintoista, kasvien ohella huomasin metsämiesten tuoneen hirville nuolukiviä moneen kohtaan. Siitä kehkeytyi idea uudenlaisesta retkestä, jonka toteutan tuonnempana ja kerron sitten tarkemmin....










Tämä pylpyrä viehätti silmääni, lienee jonkin karhiaisen kukkanuppu.










Kielo on kukkinut jo hyvän aikaa.












Maariankämmekkä kaunokainen nostaa hiljalleen nuppuaan lehtiruusukkeesta. Ihmeellistä, että Suomen luonnossa on noin eksoottinen kasvi, orkidea erikoisine lehtineen.











Ojakellukka viehättää minua, vaikka vaatimaton kukinnassaan onkin.










Ja vaikka satoi, tein tulet ja vietin taukoa tulipaikalla hyvän aikaa. Paistelin makkarat, join kahvit ja tuumailin. Sade ropisi laavun kattoon ja lammen pinta eli vesipisaroiden pudotessa siihen. Pistin pitkäkseni ja annoin syvän rauhan levitä minuun. Metsä oli sillä hetkellä vain minun, eipä muut tainneet sadesäällä metsään  haluta......























Jälleen kerran luonto eheytti ja virkisti arjen väsyttämää kulkijaa siinä määrin, että hymy palasi kasvoille ihan virnistyksiin asti.......=)

11 kommenttia:

  1. Oi! Minäkin pidän ojakellukasta! Haaveilin joskus ojakellukkapenkistä pihaan, mutta jätin sitten toteuttamatta. Ne olisivat olleet siellä epäreilussa kilpa-asemassa koreampien kukkien kanssa.

    VastaaPoista
  2. Ute Lias, samoin minä suunnittelin aikanaan ojakellukan siirtoa luonnosta puutarhaani, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Monia luonnonkukkia kyllä siirsin ja kylvin siemenestä kukkapenkkeihini.

    VastaaPoista
  3. Sadesään metsässä on ihan oma tunnelmansa. Vihreys korostuu ja kukatkin tulevat paremmin esiin.

    VastaaPoista
  4. Nyt harmittaa, etten saanut aikaseksi lähteä saderetkelle. Monesti se on mielessä ollut, mutta nyt unohtui tyystin tykkänään. Ihanat tunnelmat loit silmien eteen ja kyllä tuo nuotio laavulla sadesäässä rauhan keskellä on parasta.

    VastaaPoista
  5. Sateella on yllättävän mukavaa liikkua ulkona, jos on sellaiset kamppeet, että ei kastu läpimäräksi. Minäkin olin hiljattain päiväretkellä, kastuin ja istuin nuotiolla. Oli aivan ihanaa, metsäterapiaa parhaimmillaan! Kiva katsella kuviasi, haluaisin kovasti opetella myös tunnistamaan kasveja ja kukkia.

    VastaaPoista
  6. Suorantaan viherryn tuon laavukäyntisi ihanuudesta. On sinulla ollut retkellä mahtavaa!!!

    VastaaPoista
  7. Voi, joko maariankämmekkä on jo noin pitkällä kasvussaan. Metsä on täynnä kauneutta:)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Susanna.....=)

    Seita, aivan totta. Pidän siitä tunnelmasta kovin.

    Tuula, suosittelen sadesään retkeä. Monesti retkeni poikkeavassa säässä kuten sateella tai lumimyräkässä ovat olleet erityisen kokemusrikkaita ja mieleenjääviä. Niissä on enemmän seikkailua kuin normikeleillä ja tykkään siitä....=) Kiitos Tuula!

    Nan, juurikin metsäterapiaa se on, hyvin sanottu. Metsä hoitaa ja sateella tunnelma on omanlaisensa.

    Minä olen opetellut kukkia ja sieniä vuosia, pari lajia lisää vuosittain kirjan kanssa tutkien. Suosittelen!

    Birgitta, vihreä on kaunis väri....=)) Kyllä metsä on nyt niin raikas ja parantava, siellä on hyvä olla ja hengittää. Stressi unohtuu ja mieli virkistyy niin paljon, että tekee mieli hassutella. Mukavaa viikonlopun jatkoa Birgitta!

    Sussi, yllätyin minäkin, kun nuppukin jo näkyvissä. Ihana yllätys....=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!