Emäsalon merenrantakasveja

Halutessani nähdä merenrannan kasveja ajoin Porvoon Emäsaloon. Merenranta oli sanalla sanoen lumoava. Ensimmäiset kolme varttia vain istuin ja nautin kaikesta näkemästäni, kauneus teki niin suuren vaikutuksen maakrapuun.

Pikkuhiljaa maltoin liikkua rannalla ja aloin nähdä kasveja kivikon seassa. Rantakukka loisti upeana väriläiskänä harmaiden kivien väleissä.

Istuin pyöreämuotoisella kivellä kuvaamassa rantakukkaa, kun etsimeen ilmaantui kimalainen. Aloin seuraamaan sen touhuja.

Merenrannoilla kasvava merivirmajuuri oli hyvin sukulaisensa rohtovirmajuuren näköinen. Ja pörriäiset tuntuivat viihtyvän myös virmajuuren kukilla.

En tiennyt nurmikohokin viihtyvän merenrantakivikoissa, se kasvoi rannalla valtoimenaan paikka paikoin.

Liikuin rantakivikossa innoissani kukista ja merestä. Väliin istahdin lepuuttamaan kinttujani ja jäin ihailemaan merta. Voi miten kaunista rannalla olikaan, olin huumaantunut kaikesta aistimastani.

Keltamaite kukki kirkkaankeltaisin kukin pilvien takaa esiin tulleessa auringossa, yllätyksekseni myös hiirenvirna viihtyi kivikossa. Jonkin matkan päässä näkyi sinistäkin sinisempiä rantatädykekasvustoja.

 Tämän luulen olevan vielä kukintaansa odottavan merinätkelmän verso.












Kuvasin istuallani kukkia kimalaisen tullessa jälleen nenäni eteen, kenkäni näkyy kimalaisen takana. Aikamoinen karvamaha tuo pörriäinen on.

Keltamaksaruoho.

 Aallot olivat nostaneet kallioille rakkolevää.

Noissa kallionkoloissa kasvoi tämä pieni roosakukkainen kasvi, luultavasti se on suolasänkiö.

Ja lopuksi vielä luonnovarainen ruoholaukka, ooh. Sitä otin pikkuisen kotiinkin iltapalasalaatin päälle pantavaksi. Nam.

Oli aivan huippuretki. Kasvit, merinäkymät, silokalliot, kivikot, tuuli, aurinko, maut - tuonne pitää palata.

Koiranheisi, keltakurjenmiekka ja talvikki

Kesä on kasveista kiinnostuneen kulta-aikaa ja kukintansa aloittavat yhä uudet lajit. Tänä vuonna kukinnat ovat varhaisessa ja joillakin nopeasti ohi.

Lähimetsän koiranheisi on lumoavan kauniskukkainen.

Keltakurjenmiekka on yhtä upea kuin jalostetut lajikumppaninsa.

Talvikkeja olen nähnyt tänä vuonna monella uudella kasvupaikalla. En kyllä erota niitä lajilleen, tästäkään en tiedä onko isotalvikki, kellotalvikki vai pikkutalvikki.

Kesä on varhainen, kun ensimmäiset mustikat kypsyivät jo juhannuksena.

Suloisia kesäpäiviä sinulle!

Korpirämeeltä kallioille

Patikka reitti 2000:lla alkoi aamusella rämeisen korpimetsän kautta. Rämeen liepeillä puronvarressa loisti kuulaakkaan valkeakukkaisia vehkoja, polvistuin ääreensä.

Muutamia askelia hetteikön reunamilta kuivempaan näkyi muutakin valkeaa, vielä aamussa ihanalta tuoksuvaa valkolehdokkia.

Hetteikössä tupasvillojen ja suopursujen naapureina valloittavan vehreitä kortteita
.

Reitti 2000:n  polku nousi jyrkähköä rinnettä metsään, rinteessä lillukka kukassa.

Ja lempimarjani puolukka.

Oravanmarja.


 

Maasto oli kovin kallioista, kallion kupeessa multaisemmissa paikoin puolukka kukki runsain mitoin. Tännehän olisi hyvä tulla puolukkaan.

Reitti kulki vuorotellen korkeita kallioita ja niiden välisiä vehreämpiä kaitaleita.

Hiljaa kulkiessani kuulin pusikosta juoksuaskelia ja näin vaalean takapään vilahtavan ja koipien heilahtavan.  Peura todennäköisesti. Yllätin hetken päästä toisen, se jäi hetkeksi kuuntelemaan ja kääntelemään korviaan ja käänsi sitten toviksi katseensa suoraan minuun.

Sää pilvistyi ja astelin ripeästi kohti retken päätepistettä. Oli taas mukavaa tutkia uutta polkua ja katsella hetki metsäneläintä silmästä silmään.