sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Elämän oppeja

Jotain muutakin on uudistunut kuin blogi. Huomaan itsessäni uudenlaista sopeutumista ja suvaitsevaisuutta asioissa, jotka ovat ennen saaneet minut vähintäänkin harmistumaan tai hermostumaan. Nyt  tajusin tässä yksi päivä, että arjen hankaluudet voivat valua kuin vesi hanhen selästä eikä niiden tarvitse antaa masentaa itseään.


Olen  kirjoittanut muutoksistani vanhassa blogissani ja niitä on todella riittänyt. Myös arjessa on ollut monenmoista vastoinkäymistä, ihan pitkäksi listaksi asti aina autoon uponneista sadoista euroista kodinkoneiden ja -laitteiden  joukkohajoamiseen asti. Väliin mahtuivat erilaiset terveysmurheet (tässä kohtaako alkavat ne iän mukanaan tuomat vaivat....!), työhaasteet, naapurin melubileet, joulusuunnitelmien mönkään meneminen jne. jne.


Sitten näiden jatkoksi toista kertaa koko  elämässäni pyörryin, harrastuksen parissa. Tunsin itseni hyvin heikoksi ja noloksi, kun en kestänyt. Mutta aika pian ymmärsin itseäni ja näin, mistä pyörtyminen ehkä johtui. Itsensä moittiminen loppui ja tilalle tuli hyväksyminen ja armeliaisuus omaa itseä kohtaan. Saan olla heikko, inhimillinen ja omanlaiseni ja se on ok. Vapauttava tunne tulvahti minuun kävellessäni kotiin  tumman, tähtikirkkaan taivaan alla. Kirpakassa  illassa moniin vaatekerroksiin kääriytyneenä hitaasti astellessani  sain samalla tehtyä päätöksen tähän harrastukseen liittyen. Ja kaikki asettui samantein paikoilleen ja rauha tulvahti  sisälleni.




Ja siitä lähtien uuden harmin tullessa, sillä niitäkin yhä vastaan tulee, olen ottanut ne aika rennosti  vastaan. Ihan outoa, en enää hermostu pienistä enkä aina suuristakaan asioista. Vastoinkäymisten suuri määrä on saanut asenteeni jo melko tyyneksi, tulee mitä tulee aina niistä selviää.

Ehkä tämä oli se opetus, mitä elämä halusi minulle selventää. Jokin tarkoitus näillä kaikilla tapahtumilla oli, se on selvää. Saapa nähdä, mitä tästä eteenpäin tapahtuu, kaipaanko vielä harjoittelua tässä asiassa vai onko jonkin uuden aika.

Nyt kun on lunta tupruttanut tänne etelään urakalla, olisi ihana kuvaussää, mutta tämän postauksen aiheeseen  liittyen olen viettänyt koko viikonlopun flunssaisena pärskien sisällä.......mutta kaunista ensimmäistä adventtia teille.....=)!

5 kommenttia:

  1. Joskus, kun jokin muutos on tapahtumaisillaan tulee melkein seesteinen mieli. Se jää sinne,taakse, ajattelee.

    VastaaPoista
  2. Sinulle on postia blogissani, en kylläkään huomannut, että olet avannut blogin. No , tunnustus tulee sitten entiselle blogille ja jatketaan tällä uudella. Onneksi et kokonaan kadonnut:)

    VastaaPoista
  3. Pekka olisiko se sitä...jotain on tapahtunut tai tapahtumassa, sen näen. Ilmaiset muuten ajatuksiasi siten, että jään usein pohtimaan asioita. Tällä kertaa tuo toinen lauseesi, luin sen useaan kertaan ja vieläkin mietityttää...=)

    Lämmin kiitos Evangelina! Todella mukavaa, että löysit tänne uuteen blogiin. Tosiaan kuvatila loppui Hipaisuista ja en vielä malttanut jättää blogimaailmaa.

    En tokikaan kadonnut, piti vain vähän tuumailla ja flunssakin on voimia verottanut. Mutta elämä alkaa voittaa pikkuhiljaa....=))

    VastaaPoista
  4. Nuo ovat ihania hetkiä kun palaset loksahtavat kohdalleen ja tulee rauha. Ja jos osaa pitää sisäisen rauhan, eivät ulkoiset tapahtumat järkytä sinua entiseen malliin, korkeintaan jotain läikähtää.

    VastaaPoista
  5. Erityisen mukavalta tuntuu, kun monta palaa loksahtaa paikoilleen samaan aikaan! Sisäinen rauha on tavoite, vielä läikkyy aina välillä, enemmän tai vähemmän.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!