perjantai 6. joulukuuta 2013

Myllykoskella

Eräs Vantaajoen komeimmista koskista on Myllykoski. Sen mahtava pauhu sopii Suomen itsenäisyyspäivään. Ja mikä iloinen yllätys, viikko sitten joulukuun ensimmäisenä päivänä näin taas koskikarojen  palanneen koskelle. Ensin kuulin linnun äänen ja tottavie, siinä se lensi kosken vettä hipoen yläjuoksulle. Ja ei aikaakaan, kun niitä oli lähekkäin kaksi.








































Yläjuoksulla kosken pauhu vaimeni ja tunnelma rauhoittui.




















































Juhlitaan tänään upeaa kotimaatamme. Itsenäistä isänmaata, joka on niin kaunis ja kallisarvoinen.

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää.

12 kommenttia:

  1. Sinne pitäisi lähteä käymään. En ole koskaan nähnyt koskikaraa luonnossa.

    Hyvää itsenäisyyspäivää

    VastaaPoista
  2. Suomessa on kymmeniä, jopa satoja Myllykoskia. Komea on tämä Vantaakin Myllykoski. Hienoja jääreunuksia ja jääkuvioita on alkanut muodostua sinnekin.

    VastaaPoista
  3. Ryöppyävän veden liike saa melkein pyörryksiin. Hyvää itsenäi-
    syyspäivää, Tampereella tavataan ;).

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sussi. Olen nähnyt koskikaraa useissa Vantaajoen koskipaikoissa, Myllykoskella se on vakiotalviasuja. Myös Pitkäkoskella ja sen lähikoskissa koskikara lienee ihan tuttu näky....=)

    VastaaPoista
  5. Seita, niin varmaankin....=) Tässäkin Myllykoskessa on ollut oikea mylly aikanaan. Lopultakin jää ja talven tuntu ovat saapuneet tänne, ainakin hetkeksi.

    Susanna, kiitos.....=)

    Pekka, näinpä.....=))

    Heips Katja....=)!

    VastaaPoista
  6. Tykkään niin paljon näistä jäämuodostelmista, upeita kuvia!
    Täällä rannat ovat jo jäätyneet, enkä tullut kuvanneeksi!

    VastaaPoista
  7. Ei ole mikään ihme, että lasitaiteilijat saavat inspiraationsa Suomen luonnosta. Tosin luonto panee paremmaksi! Kaunista ja lumoavaa katsella ja kuunnella koskea. Hyvää joulunalusaikaa : )

    VastaaPoista
  8. Koskikara on mukava lintu. Se on niitä harvoja lintuja, joita on talvella Suomessa enemmän kuin kesällä. Enpä ole tänä talvena sitä vielä yhyttänyt. Pitäisi lähteä kosken partaalle.

    Rupesin netistä etsimään selitystä linnun nimelle. Joku arveli, että kara-nimi voisi tulla karaistua-verbistä, lintu kun sukeltelee kylmissä vesissä. Sitä on kutsuttu myös koskiharakaksi. En saanut siihen "lopullista" selvyyttä. Viroksi linnun nimi on ulkonäköön sopivasti "vesipapp".

    Koskikarasta löytyi hauskoja tarinoita, kuten tämä:
    Kara ja västäräkki olivat aikoinaan tukkilaisina. Kara tuuppasi västäräkin veteen ja tämä meinasi hukkua. Siitä asti linnut ovat vihanneet toisiaan. Niinpä koskikara ei uskalla syksyllä saapua Suomeen ennen kuin västäräkki on lähtenyt etelään. Vastaavasti keväällä kara häippäisee hyvissä ajoin ennen kuin västäräkki saapuu Suomeen.

    Koskikaralla on ollut ihmiselle myös käyttöä. Sen höyhenpeite on erittäin rasvainen, jotta se kestäisi jatkuvaa vedessä pulikointia kastumatta. Niinpä koskikaran rasvalla on muinoin rasvattu aseita ja hevosen turkki on saanut kauniin kiillon kun sitä on sivelty koskikaran nahalla.

    VastaaPoista
  9. Kauniita kuvia! Jää tekee mielenkinntoisia muotoja, ja veden liike on aina ihanaa.

    VastaaPoista
  10. Ihastuttavia kuvia.
    Nautin niistä.
    Viehättävää viikonloppua!

    VastaaPoista
  11. Vikki, minäkin pidän jäämuodostelmista. Ja myös lasiesineistä....=)Kiitos Vikki!

    Mayo, näinpä juuri, jäätä katsoessa näkee yhteyden lasitaiteeseen. Mukavaa joulunodotusta myös sinulle....=)

    Ari, kiitos mielenkiintoisista tiedoidta, oli kiva lukea koskikarasta. Minulle kara on melko uusi tuttavuus, mutta se on hurmannut minut täysin.

    Kiitos Pirjo! Näin se on, vesi ja jää lumoavat katsojansa....=)

    Kiitos Tarina! Mukavaa joulunalusaikaa myös sinulle...=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!