sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kevättä aistimassa.

Kevät tuoksuu jo ilmassa ja kuuluu lintujen lauluna joka puolella. Vuoden paras aika alkaa olla käsillä.

















Ulkona on mukava istuskella ja aistia heräävää kevättä. Istuskelin metsässä suureen kuuseen nojaten nauttien aamuauringosta kasvoillani silmät kiinni. Vaivuin kuin itsestään meditaatiota muistuttavaan tilaan. Luonnon huumori herätti minut, kun kuusesta putosi napsahtaen käpy kenkäni viereen.










Lammen rannalla ihailin jään railoja. Kuvasin niitä ja aloin kuulostella outoa, lähestyvää ääntä. Ymmärsin sen kuuluvan jäästä, minua lähestyi repeävä railo ja sen omintakeinen ääni.
















Luonto on vielä kalpea ja viluinen. Mutta sieltä se kevät tulee hiljalleen.





























9 kommenttia:

  1. Metsä alkaa täyttyä elämäniloisista ja tarmokkaista äänistä, ettei yksittäistä visertäjää enää kunnolla erota.

    VastaaPoista
  2. Kevät todellakin jo puhelee, laulaa ja lähettelee kaikujaan, kun luonnossa liikkuu. Ihanaa aikaa, nautitaan!

    VastaaPoista
  3. Hienosti sait vangittua kuviisi alkavan kevään tunnelmaa.
    Keväisiltä järvenjäiltä kuuluva ääni on mielestäni jollain tapaa aavemaisen jännittävää.

    VastaaPoista
  4. No onpa tullut kevät. Näyttää niin oudolta kun tulin juuri kahlaamasta hangilta (76 cm lumensyvyys.)
    Sentään jäätä vielä lammella.

    VastaaPoista
  5. Jää kuin morsiushuntu! Voi mikä ihana kevät edessäpäin!

    VastaaPoista
  6. Pekka, ääntä tosiaan riittää nyt.

    Hannah, juuripa niin, nautitaan....=)

    Vikki, kiitos! Jään ääni oli jollain lailla maanalainen, erilainen kuin mikään aiemmin kuulemani.

    Seita, onpa siellä lunta! Suomi on pitkä maa, vaikka normaali talvi olisikin ollut.

    Mayo, kevättä odotellessa...=)!

    Sussi, niinpä...=)

    VastaaPoista
  7. Mahtavasti valo osuu tuohon railoon, todella hieno kuva.

    Eilen mies bongasi iltapimeällä kävellessämme lehtokurpan ja peippo on käynyt tuossa piharuokinnalla. En tiedä milloin lehtokurpan pitäisi tulla tänne, kun en ole "lintuihminen", mutta peiposta olin tosi iloinen :)

    Ihania metsäretkiä sinulle, olkoon käpy painavin, joka puusta viereesi putoaa :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos Birgitta! Lehtokurppaa en minäkään tunne, ainakaan varmasti. Peippo on hieno havainto, tulisipa tännekin pian.

    Hih, painavin käpy saa viereen pudota, kunhan ei suoraan päähän, tai no siinä vasta hyvää luonnon huumoria olisi :D

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!