lauantai 9. elokuuta 2014

Hiekkatielle

Tutkimattomat polut, reitit ja hiekkatiet ovat  kiehtovia. Mihin ne vievät, mitä tulee matkan varrella vastaan. Joskus käy niin, että tie vie tuttuun paikkaan. Joskus tie tai polku hiipuu ja loppuu kesken. Mutta aina se on kiinnostavaa lähteä uudelle tielle.

Edellisessä postauksessa pääsin uuden hiekkatien alkuun ja siitä jatkan nyt. Aamuinen metsätie oli hiljainen, valo siivilöityi puiden runkojen välistä. Pörriäiset heräilivät uuteen päivään.













Tie kaartui metsäaukion laitaan. Täälläkin kasvoi sitä todennäköisesti karvahorsmaa, joka eroaa myös kukiltaan maitohorsmasta.

























Utuisesta aamusta oli kuoriutunut hurmaava auringon kultaama aamupäivä. Jatkoin yhä kapenevan hiekkatien tutkimista, se vei hakkuuaukion läpi metsän reunaan.



















Hiekkatie loppui metsänreunaan ja siellä kökötti häkki. En keksinyt sen olevan mikään muu kuin supihäkki, tiedän joidenkin maanomistajien loukuttavan supeja mailtaan. Nyt häkki oli onneksi tyhjä.









Tien loputtua palailin omia jälkiäni takaisin. Aamupäivä oli hyvässä vauhdissa  ja aurinko porotti taivaalta jo kuumasti. Metsävadelmat ja ahomansikat maistuivat kulkijalle.





















Tämä pieni hiekkatie tarjosi kiinnostavaa katsottavaa ja koettavaa. Ei kiehtovan tarvitse olla suurta ja laajamittaista, pienikin antaa elämyksiä.









Utuisen aamun ja aamupäivän retki päättyi auringonpaisteen ja varjon leikkiin jokivarressa. Kun pääsin kotiin, oli jo helteisen kuumaa.

























Voimaannuttavaa viikonloppua!

10 kommenttia:

  1. Oi, kuinka ihania kuvia, tuo kasteinen leppis on upea ja tietysti heinänkorren mansikat :)

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavia kuvia! Niitähän pitää katsella aivan rauhassa.
    Uudet polut ja tiet kiehtovat minuakin. Viime kesänä lähdin sellaista kulkemaan ja yllätyksekseni tie teki lenkin ja päädyin lähtöpaikkaan : )

    VastaaPoista
  3. Hienon hienoja yksityskohtia on matkan varrelta tarttunut filmille.

    VastaaPoista
  4. Ihanan aamuisia kuvia :-)

    Viikonloppuina itseltä virta on sen verran vähissä, että aamut tuppaavat venymään univajeen täyttämisen myötä. Jospa saisi pian kroppansa loman jäljiltä uuteen rytmiin ja jaksaisi lähteä itsekin aamuisille lenkeille.

    VastaaPoista
  5. kauniita hetkiä!

    Häkeistä vain en pidä, murr!

    VastaaPoista
  6. Kirsti kiitos! Aika harvoin olen huomannut kasteista leppistä....=)

    Mayo, kiitos! Sinulle kävi hauskasti, kun päädyit yllättäen lähtöpaikkaan....=)

    Pekka, kiitos! Oli mukavaa katsella kaikkea pientä tarkoin....=)

    Sussi, kiitos! Häkeistä en pidä minäkään. Ja vaikka ymmärrän, että supi ei ole aina niin harmiton eläin, en silti pidä niiden loukutuksesta.

    VastaaPoista
  7. Kyllä kasteiset aamut ovat parasta kesässä. Voi tuota pisaraista leppistä.

    VastaaPoista
  8. Seita, niin ovat ja aamut yleensäkin. Niin vain pisarainen leppiskin kiipesi kortta ylöspäin uuteen päivään.

    VastaaPoista
  9. Aivan upeita kuvia taas retkestäsi ja miten mahtava mansikkasaalis.

    Retkilläsi pääsee aina niin upeasti matkaan mukaan. Voin kuvitella miten aamulla on jo pieni kaste ja sitten lämpötila nousee ja silmätkin avautuvat uusille kauniille asioille. Kiitos näistä matkoista =D

    VastaaPoista
  10. Kiitos Birgitta kauniista sanoistasi, tuli oikein hyvä mieli! Kyllä ne niin voimaannuttavat minuakin nuo retket, en kyllästy niihin varmaan ikinä....vanhana mummonakin aion köpötellä luonnossa niin kauan kuin jalka vain nousee....=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!