Sana

                                                       Sanoit  yhden  sanan,
                                                       sinä, vähäpuheinen mies.
                                                       Ja sieluni helähti.

                                                       Miten mies löytää sellaisen sanan.
                                                       Se on arvoitus,
                                                       salaperäinen.

                                                       Lumouduin.

                                                       Enkä  koskaan unohda,
                                                       ikinä hukkaa
                                                       sitä ainutlaatuista sanaa.

Tulvivaa

Vantaajoki ja sen pauhaavat  koskiosuudet pysäyttävät ihmettelemään.  Pauhaavan kosken äärellä on helppo ymmärtää sen voima ja mahti. Elinvoimainen  joki pursuaa vettä ja tulvii rannoille. Kevät rynnistää jokiuomaa ja rantoja pitkin ja voin vain katsella ja kunnioittaa sitä.

Rannat ovat vielä osin lumen peitossa. Piti katsoa tarkkaan mihin astuu, eräässä kohdassa kuvatessani huomasin äkkiä seisovani liian lähellä vesirajaa. Lumeen oli sulanut aukko ja sieltä pilkisti vauhdikkaasti virtaavaa vettä. Hups.

Joen lisäksi näin ja kuulin kevään. Punarinnan helisevän laulun ja tienpenkalla kukkivan yksinäisen pystykiurunkannuksen. Kävelytiellä hitaasti taapertavan leppäkertun ja yli lentävän isokuovin huudon.

Mikä viikonloppu. Vahvasti sykkivä  ja kiihkeä ja kuitenkin herkkä ja hentoinen. Kuten elämä.

Alta lumen ja jään

Kaunis kiitos teille lämpimistä ja empaattisista sanoistanne ryteikössä urakointini aikana.  Ilokseni voin kertoa, että olen selättänyt monen monta  vastoinkäymistä. Arjen hankaluudet kestän, mutta jos koen jonkin horjuttavan perusturvallisuuttani, huolestun syvästi. Ja vielä on huolta kannettavana, mutta uskon asian selviävän, ennemmin tai myöhemmin.

Seuraavat kuvat ovat aamun metsäretkeltä. Ihmettelin, mitä kaikkea lumen alta on paljastunut. Näin suloista ja herkkää tämän kevään kasvua. Ihmettelin viime vuodelta jäänyttä ikivihreää kasvustoa sekä  luonnon varjoteatteria kuivissa, ruskeissa  lehdissä. Seisoskelin  kuuntelemassa  peipon pontevaa  laulua osana kaikkien lintujen elämäniloa pursuavaa kevätkonserttia. Levitin huopaisen alustan isolle kivelle ja nautin metsäkahvit aamuauringossa.

Levollista ja kevääntäyteistä päivänjatkoa sinulle.

Hetki hämärää

Minä halusin niin paljon
että se sattui.
Kivistävä kipu.
Hetki hämärää,
jännitys.

Miten
    tässä
        näin
             kävi.

                Kuka kertoisi sen minulle?

Utuista

Viimeksi tunsin olevani ryteikössä ja olen siellä edelleen. Nyt näen  hieman pidemmälle oksien välistä ja kuvittelen sieltä pilkistävän pienen valonsäteen.

Merkillistä, miten elämässä kuprut  tulevan rykelmänä, minun elämässäni ainakin. Ensin tulee yksi, kohta toinen ja sitten niitä onkin jo jonoksi asti. Käytännön vastoinkäymisiä ja hankaluuksia, jotka vievät voimia ja rahaa. Minun on vaikea kestää epävarmuutta ja epätietoisuutta ja ajattelen  helposti  pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Olen hyvä murehtimaan.

Elämä opettaa minua  nyt sietämään keskeneräisyyttä ja  epävarmuutta. Elämä opettaa elämään päivä kerrallaan. 

Kaiken tämän keskellä kevään  merkit antoivat voimaa. Vielä viikko sitten hiihdin noissa maisemissa, nyt kuulin siellä töyhtöhyyppien vinkaisuja. Näin naurulokit ja kahden kiurun lentävän korkeuksiin vielä ujohkosti äännellen. Kostea, utuisen pehmeä maisema on hitaasti heräämässä kevääseen.

Lempeää sunnuntain jatkoa.

Ryteikköinen kohta

Kun ympärillä ryskää ja on paljon setvittävää, meinaa välillä uuvahtaa. On monenmoista ryteikköä hoidettavana, ei kai auta muu kuin  edetä runko kerrallaan säilyttäen usko onnistumiseen.

Urakkaa vielä edessä, olisipa tyynnyttävää nähdä sen loppupää. Se valonsäde, joka pilkistää tiheän oksiston läpi. Sitä odotellessa, mennään hetki kerrallansa.

Kohti

Äänesi,

kuin karhea ja lämmin villapaita.

Kietoutuen  ympärilleni.

Miten sinusta haaveksin.

Katseesi,

syvälle luotaava, huimaava.

Pidätkö kiinni jos jalat menevät alta.

Miten sinua ajattelin.

Luovuttamaton sinnikkyytesi,

kuin lujaa ja kestävää rautaa.

Marsin päättäväisyyttä.

Sinua ajatuksilla  hellin.

Sydämesi pehmeys,

hellä varovaisuus.

Vastustamaton.

Käännyn sinua kohti.

Suoraan.

 Sinua.