sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hehku

Niin kuin kesä hehkuu kuumana, niin myös tämä unikko. Se sinnittelee tyhjillään olevan mummolani pihassa melkein hukkuen heiniin ja muuhun kasvillisuuteen. Se on sinnitellyt siellä jo yli kymmenen vuotta ja loistaa kuin tuli. Sitkeä ja elinvoimainen ja niin kaunis.









Helle uuvuttaa ja patikat ovat jääneet vähiin. Sensijaan olen käynyt aamuisin järvellä vesijuoksemassa seuranani telkät, sorsat, rantasipi ja kuikat. Uivat telkät päästivät minut vajaan kymmenen metrin päähän ja kivellä keinutellut rantasipi parin metrin päähän, minustahan näkyi vaan pää veden pinnan yläpuolella, vähän kuin joku poiju....=) Kuikat pysyivät kauempana harmi vaan. Vesijuoksu on hiljaista ja hitaasti etenevää, ehkä siksikin linnut päästävät niin lähelle.

Sattuneesta syystä en saanut lintuja kuvattua tai niin, voisihan sitä laittaa sellaisen pääkameran. Olisi muilla uimareilla hauskaa seurata puuhiani, kun jo vesijuoksuvyökin kerää katseita....=)

9 kommenttia:

  1. Kaunis, upea unikko!
    Suosittelen sellaista pääkameraa :-)

    VastaaPoista
  2. Kuikka on uljas ja kieltämättä varovainen lintu, joka on mieltynyt pitkiin sukelluksiin.

    VastaaPoista
  3. Kuikat varmaan ihmettelivät outoa vesilläliikkujaa. Yleensä ne ovat aika uteliaita. Ainakin melojaa tulevat katsomaan lähietäisyydeltä. Kuopiossa oli viime viikolla vesijuoksutapahtuma, jossa juoksijat kiersivät kilometrin reitin saaren ympäri.

    VastaaPoista
  4. Pääkameralla tulisi varmasti kiintoisia kuvia:)

    VastaaPoista
  5. Susanna, hih, se voisi olla hauska!

    Pekka, totta ja kuulin mökillä kuikan äännähdyksen ennen sukellusta, se oli jännittävä.

    Seita, tuo olisi ollut kiinnostava saaren ympärijuoksu!

    Sussi, niin tulisi, olisi ihan uusi näkökulma vesilintuihin!

    VastaaPoista
  6. Mainio idea tuo pääkamera. Ystävälläni on pikku pokkari, jolla voi ottaa valokuvia vedessä. Sellainen vain kuminauhalla päähän ja järveen :)

    Mikään ei virkistä nyt niin paljoa kuin uimassa käynti. Täällä järvessä uivat seuranamme härkälinnut ja sinisorsat ja valtavalta kuullostava hauki. Tiedä sitten onko kala oikeasti iso, vai osaako se vain molskautella äänekkäästi.

    VastaaPoista
  7. Birgitta, mun pokkarini ei ole vedenkestävä, harmi vaan. Noo, täytyy miettiä, toteutanko tuon idean vai jääkö vain ajatuksen tasolle....=)

    oooh, härkälintuja, ne ovatkin mulle vieraita, en taitaisi edes tunnistaa. Ja valtava hauki, ajatteles kuinka se katselee uimareita veden alla....hih, ei vaan, eiköhän sillä ole muuta tekemistä kuin varpaiden vaaniminen....=))

    VastaaPoista
  8. Pitkästä aikaa luin blogiasi, ihania kauniita kuvia joista välittyy luonnon rauha ja kauneus. Kiitos,kaunista.

    VastaaPoista
  9. Spoblo, mukava kun kävit. Ja kiitos sanoistasi, toivat minulle oikein hyvän mielen.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!