Lähdin etsimään tiettyä kukkaa ja löysin sen pian tutulta paikaltaan kukkivana. Lajilleen en sitä osaa määrittää, mutta se saattaa olla joko lännenhorsma tai amerikanhorsma . Minusta on mielenkiintoista löytää retkilläni itselle uusia kasvilajeja ja yrittää määrittää niitä. Vaikka määritys ei aina onnistu, uuden löytäminen antaa uteliaisuuttani kutkuttavia elämyksiä.
Todennäköisesti rantaukontatar.
Katse kiinnittyy kauniiden kukkien lisäksi muihinkin asioihin.
Huomioni kiinnitti paahteista hiekkatietä ylittävä toukka, joka eteni kovaa vauhtia välillä kyljelleen kellahtaen ja äkkiä matkaa jatkaen. Lienee jonkin perhosen toukka, kooltaan vajaa kymmenkunta senttiä.
Uutena juttuna retkilläni harjoittelen kompassin käyttöä suuntaa ottaen. Siitä voi olla apua maastossa liikkuessa.
Jokivarressa on mukavan vilpoisaa helteelläkin. Löysin kevytrakenteisen laavun ja pysähdyin tauolle. Tauko venyi hieman, kun oikaistuani pitkäkseni torkahdin kesätuulen kevyesti vilvoittaessa kasvoja. Varjossa on hyvä välillä levähtää.
Joku oli rakennellut kehikkoa jokirantaan.
Oi, oi, taas kiva metsäretki!
VastaaPoistaPekka, kivaa oli, varsinkin ne torkut ;)
PoistaKaunis on horsman kukka ja mukavalta kuulostava retki. Kompassin käyttö pitäisi opetella uudestaan, viimeksi koulussa pitänyt kompassia kädessä joskus vuonna nolla.
VastaaPoistaMarliska, tuo kukinto huomioni kiinnittkin vuosi-pari sitten, ihmettelin mikä kukka se on. Kompassin käyttöä en ole osannut, vasta aloin harjoitella tutuissa paikoissa.
PoistaKaunis löytö! Metsä on ihana paikka, kun se suojaa niin hellesäältä kuin sadesäälläkin. Myrsky taitaa olla ainut metsään menemisen este, jos säistä puhutaan :).
VastaaPoistaMetsä ottaa vastaan joka säällä ja tosiaan suojaa. Helteellä varjoinen metsä on ihanan viileä.
PoistaMinustakin on mukava yrittää tunnistaa uusia kasveja, joskus tosin taitaa mennä pieleen. :) Näin loppukesällä luonnossa näkyy kaikkeä jättimäistä, kuten tuo toukka. Ja paljon sudenkorentoja, ainakin meillä. Ihana paikka ottaa torkut kesäpäivänä. :)
VastaaPoistaPäivi, lajien tunnistaminen antaa mukavasti haastetta retkiin ja ei tosiaan minullakaan aina onnistu. Hauskaa se on silti. Sudenkorentoja on täälläkin paljon, olen huomannut niitä jopa sisältä käsin ikkunan läpi niiden lentäessä ohi. Torkut oli ihanat, onneksi ei kukaan yllättänyt minua ;)
PoistaOlipas hauska lukea, että torkahdit sinne laavulle. Siitä huomaa miten rentouttavaa ja ihanaa luonnossa samoilu on =)
VastaaPoistaBirgitta, mukava kuulla susta :), Joo, noin pääsi käymään, itseäkin hymyilytti, kun havahduin hereille. Oli kuuma päiväkin ja siinä oli sopivan viileetä pötkötellä :)
PoistaIhana metsä, sinä olet hyvissä energioissa kun niin siellä tykkäät olla <3
VastaaPoistaKatja, kiitos kommentistasi, tuo paikka tosiaan voimauttaa mua ja aika usein siellä olen käynytkin :) Joki on kiinnostava elementti.
PoistaKukinta-ajan, kukan muodon ja kasvupaikan vuoksi veikkaisin lännenhorsmaa. Kaunis kukka.
VastaaPoistaSeita, kiitos tunnistusavusta. Kukka on todella kaunis, melkein perennamainen.
PoistaSamat harrastukset meillä: luonnossa torkahtelu. Viimeksi torkahtelin eilen pellonlaidassa. Niin nautinnolista :o)
VastaaPoistaAri, torkahtelu retkellä on nautinnollista! Miten se uni tuleekin sopivass taukopaikassa ihan hetkessä;) Nokkaunet pellonlaidassa kuulostavat tosi mukavalta.
PoistaKauniit kukkakuvat!
VastaaPoistaTuo pieni viipottaja taitaa olla horsmakiitäjän toukka.
Olen mahdottoman kova eksymään, auttaisikohan tuo kompassi :)
Kiitos Vikki. Tunnistit toukankin, kiitos siitä ;) Kompassin käytön harjoittelu tuntuu tosi kivalta ja jospa se oikeasti auttaisikin luonnossa ;)
Poistakaunista!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaOlet ollut retkeilemässä. Kaunista! Luonnossa kompassilla kulkeminen on kyllä perin hyödyllinen taito. Tuota pitäisikin palautella mieliin... Suloista syyskuuta Luonnotar♥
VastaaPoistaHannah, kiitos ihanasta luonnehdinnasta Luonnottareksi! Tuli ihan hyvä mieli siitä :) Raikasta syyskuuta sinullekin kiitos!
PoistaKasvimaailma kiinnostaa minuakin. Mielelläni kuvaan kasveista kukkintoa ja lehtiä ja jos eivät sovi makrokuvaan, kuvaan ne erikseen. Käytän joskus kinkkisissä tilanteissa Luontoportin kasvinmääritysohjelmaa.
VastaaPoistaHelle ja retki sopivat hyvin yksiin, kunhan vain on muistanut ottaa vettä mukaan. Joskus hellesään kirkas auringonpaiste kiusaa vain alokuvien ottamista.
Ihan parasta ovat retket metsäpoluilla ja tuo kompasin osaaminen ei hullumpi taito olekaan. Usein itsekin otan myös kompassin mukaa, vaikkei merkityiltä poluilta juuri eksy. Mutta minulla on vaarana joskus, että saatan lipsahtaa porojen poluille.
Aimarii, kuvaan ihan samoin kasvin kukintoa ja lehtiä erikseen makroina, haluan tutkailla kasvin osia läheltä. Ja minäkin olen käyttänyt Luontoportin määritysohjelmaa apuna useinkin.
PoistaHelteellä ja kovassa auringonvalossa en usein kuvaa, mieluummin aamuvalossa. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, kuten tällä retkellä.
Tykkään kanssa metsäpoluista ja vieraissa metsissä liikun merkityillä reiteillä. Olen eksynyt pari kertaa hiukkasen ja silloin kaipasin karttaa ja kompassia. Nykyisin on kartta mukana ja kompassin käyttä harjoittelussa. Hiljaa hyvä tulee siinäkin.
Porojen polut kuulostavat kiinnostavilta. Metsässä näkee täällä etelässä peurojen polkuja, ne eivät ole kovin selviä ja niitä kulkiessa voi kyllä päätyä tietymättömiin. Mutta kyllä eläinten polkuja maastossa erottaa, kun tarkkaan katsoo.