sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Aamulla varhain kun aurinko nousi

Halusin olla jokivarressa ennen auringonnousua. Taivas oli pilvessä ja maiseman väriskaala niukka. Tunnelma oli viileän hiljainen, tosin mustarastaan kaunis huilumainen laulu yllätti jo ennen auringonnousua.











Jään monimuotoisuus joessa ihastutti.










Jokipenkalla lumen ja jään alla sammalen vihreys.






Saapuessani tulistelupaikalle pilviverho alkoi rakoilla ja aurinko tuli esiin tehden kahvitteluhetkestä ja sen koskimaisemasta  keväisen.

































Rentouttavaa viikonlopun jatkoa sinulle!
Lähettänyt klo

7 kommenttia:

  1. Vikki24. maaliskuuta 2013 klo 19.48

    Niin kauniita tunnelmapaloja jälleen,
    valoja, varjoja ja sävyjä!
    Tykkään niin kovasti näistä kuvistasi!

    VastaaPoista
  2. pekka.paiva@gmail.com24. maaliskuuta 2013 klo 21.05

    Vallan keväisiä tunnelmia tunkeutuu jo kuviin, etenkin auringon paistatessa kirkkaasti saaden kaiken puhtaaksi ja säihkyväksi.

    VastaaPoista
  3. Sussi25. maaliskuuta 2013 klo 9.14

    Todella kaunis paikka! Jotenkin vielä niin kevään tuntua kuvissa...

    VastaaPoista
  4. Eko25. maaliskuuta 2013 klo 12.53

    Jaahass... Taitaakin olla oikea 'kevääntulon-sessio'...!
    Sieltä se hiljaa mutta varmasti saapuu.
    Tänne pohjoiseenkin parin kuukauden kuluttua.
    Terveisin Eko

    VastaaPoista
  5. nainen.kuvastimessa25. maaliskuuta 2013 klo 16.19

    Kaunis kiitos Vikki! Nyt on paljon varjoja näkyvissä auringon paistaessa.

    Pekka, kyllä vaan, kevät on tulossa vahvasti, vaikka yöt ovat edelleen hyvin kylmiä.

    Sussi, se on kaunis paikka, tosin jokivarret ovat lähes aina. Kevättä, kevättä.

    Eko, kiitos kommentistasi...=) Kyllä kevät tulee, päivisin aurinkokin jo lämmittää vielä kalpeaa poskea. Teillä siellä on varmaankin vielä täysi talvi, Suomi on pitkä maa.

    VastaaPoista
  6. Birgitta26. maaliskuuta 2013 klo 19.33

    Mahtavat pyörteet tuolla vedessä. Kun näin ensimmäisen kerran tuon nuotiokuvasi teki niin kovasti mieli lähteä jonnekin pois, luonnon ääreen ja tulen loimotusta katselemaan. Kyllä näistä sun teksteistä ja kuvista saa virtaa! Hienoa!

    VastaaPoista
  7. nainen.kuvastimessa27. maaliskuuta 2013 klo 7.17

    Kiitos Birgitta! Lähde tulistelemaan, lähiluonnossakin on usein huollettuja tulipaikkoja, joissa on puut valmiina. Tulenteko ja liekkeihin tuijottelu rauhoittaa ihmisen.

    Ihana kuulla, että kuvani ja tarinani antavat virtaa, sillä retket antavat sitä minullekin valtavasti!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)