perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kantohangelle

Nyt kun hiihtokausi alkaa kohta olla lopuillaan, yritän käyttää kaikki tilaisuudet hiihtämiseen. Niinpä taas eräänä aamuna laitoin lämmintä ylle,  evästä reppuun ja sukset kohti saarta.

Pakkasta 14 astetta, aurinko nousemassa ja kantohanki järven jäällä. Liukua rahisevalla, kuoppapintaisella jäällä. Näkyvissä ei ketään, ei edes yhden yhtä pilkkijää, joita tällä järvellä yleensä aina näkee. Rannan veneet lepäsivät unohdettuina lumipeitteen alla.

















Saareen tultuani sukset irti ja saaren ympärikävely. Jostain syystä pienehköt saaret on aina käveltävä ympäri ja kantohangella se  on helppoa. Rantaviivan tuntumassa katse löytää jäämuodostelmia ja auringon leikkiä niillä. Vaikka on kipakka pakkanen ja talvi pitää tiukasti otteessaan, oksissa on silmuja.







Saaren toiselle puolelle päästyäni äsken autiolla jäällä näkyy useita aamuvirkkuja pilkkijiä. Kaikki kerääntyneet tunnetusti hyvälle apajalle?

Hangella  näen paljon pieniä, harmaita linnunsulkia, laskeudun polvilleni tutkailemaan niitä tarkemmin. Unohdan  lähistön pilkkimiehet ja laskeudun kontiltani vielä kyynärnojaan kuvaamaan sulkia. Vain sulat ovat jääneet jäljelle, joku on syönyt pikkulinnun ravinnokseen.








Kierrän saaren toiselle puolelle ja ihastelen valoja ja varjoja.  Ei kiirettä mihinkään, vain rennon hyvä olo.







Ja sitten tulille. Kun makkaratikku on vuoltu ja tuli hyvin syttynyt, istahdan aloilleni. Hiljaista, vain liekit humisevat ja nuotion hehku lämmittää kasvoja. Ulkona pakkasessa istuessani tunnen raukeuden valtaavan minut ja suljen silmäni. Miltei nukahdan. Tunne on erikoinen, lähes nukahtaa istualleen talvikelillä.







Hiljalleen havahdun taas ja evästelen. Reipas pakkanen on liki jäädyttänyt eväspullankin, mutta vielä hammas siihen pystyi ja hyvältä se kaikesta huolimatta maistui.

Retkilläni aina tarkkailen eläimiä ja luonnonilmiöitä, tällä saarella olin vain minä ja kaksi kevääseen virittynyttä talitiaista. Ai niin bongasin minä hämmentävän  komean pilkkimiehen, saapui tulille juuri kun olin tekemässä lähtöä.  Havaitsemisen arvoinen lajinsa edustaja olikin....=)




8 kommenttia:

  1. Kaunis kuva tuo sulat hangella. Hieno retkipäivä; aurinkoa ja kantohankea. Voisiko parempaa kevättalven säätä olla.

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä taitava luomaan rauhallisen ja kiireettömän tunnelman. Tuntuu että tässä ihan pulssi laskee kun katselee näitä kuviasi ja lukee tekstiäsi.
    Ihana peppualusta!

    VastaaPoista
  3. Nyt kun sain itseeni lukenkäily pistoksen toivon ettei tämä lumi ihan heti katoaisi. Ihana kiireetön retki sinulla, niin myös minäkin menen. Tänään menen vaihteeksi hiihtämään.
    Suloinen tuo sinun istuin alusta! Ja muitakin retkikuvia edellisissä postauksissa, pitää tutkailla ajan kanssa, kun en ole oikein ehtinyt koneen ääreen viimeaikoina.
    Aurinkoista rauhaisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. siis lumikenkäily pistoks... ;|

    VastaaPoista
  5. Kiitos Seita, nyt on todella saanut nauttia auringosta ja se tuntuu hyvältä. Kantohangella pääsee helposti paikkoihin, joissa ei muuten tule liikuttua.

    Kiitos Vikki! On tutkimustuloksia, että vuodepotilailla mm. verenpaine laskee, jos he voivat nähdä vuoteesta luontoa ja vuodenaikojenvaihtelua. Uskon, että luontonäkymät, vaikka vain kuvissa, vaikuttavat rauhoittavasti ihan jokaiseen meistä.

    Peppualustan olen huovuttanut itse, istuskelen nukkuvan ketun päällä...=)

    Kiitos Johki! Kiireettömys on vapaalla minulle tärkeää, en hiihdä enkä ulkoile kellon kanssa, töissä kiirettä on ihan tarpeeksi. Hyvää hiihtoretkeä ja kaunista viikonloppua myös sinulle....=)!

    Kiitos Sussi, järvellä on rauhoittavaa sekä kesällä että talvella. Ehkä erityisesti talvella, kun tunnelma on jotenkin pysähtynyt.

    VastaaPoista
  6. Ilo viivähtää kauniiden kuvien ja tunnelmien parissa. Ihan valtavan hienon istuinalustan olet huovuttanut! Tykkään myös huovutuksesta, mutta en ole noin taitava.

    VastaaPoista
  7. Oi kiitos Saga!

    Huovutus on kivaa ja erinomaisen lämmin materiaali talvipakkasilla, mukava istuskella retkillä sen päällä.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!