Ja sama kohta kuvana.
.jpg)
Koskikara ei tullut tarpeeksi lähelle kameraani ajatellen, mutta ehkä joku toinen kerta. Nyt tiedän ainakin sen lempikiven, jossa se seisoskeli auringonpaisteessa keikutellen.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Vesi ja jää
Istuskelin tutun kosken penkalla ja odottelin koskikaraa. Se kalasti kauempana vaihtaen paikkaa välillä. Odotellessa sitä lähemmäksi katseeni vangitsi veden ja jään muodostelma siinä lähellä. Käsivaralla otin siitä lyhyen videon, josta huomaa kuinka äänekäs pienikin koski on.
Ja sama kohta kuvana.
.jpg)
Koskikara ei tullut tarpeeksi lähelle kameraani ajatellen, mutta ehkä joku toinen kerta. Nyt tiedän ainakin sen lempikiven, jossa se seisoskeli auringonpaisteessa keikutellen.
Ja sama kohta kuvana.
Koskikara ei tullut tarpeeksi lähelle kameraani ajatellen, mutta ehkä joku toinen kerta. Nyt tiedän ainakin sen lempikiven, jossa se seisoskeli auringonpaisteessa keikutellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikös se ole niin että elävää tulta, nukkuvaa lasta ja virtaavaa vettä ei väsy katselemaan.
VastaaPoistaVirtaavan veden ääni on kiehtova!
VastaaPoistaToivottavasti joku päivä tapaat sen koskikaran!
Vedessä on voimaa.
VastaaPoistaToivottavasti koskikara vielä näyttäytyy lähellä.
On kyllä valtaisa ääni ja voima. Minä olen ihan unohtanut että kamerassai on video, kun edellisissä ei ole ollut.
VastaaPoistaKauniita kuvia myös edellisessä postauksessa. Jäiden lähtöä on mukava seurata joessa.
Mahtavaa veden solinaa. Virtaava vettä on huumaavaa katsella ja kuunnella.
VastaaPoistaSeita, noin se on. Ne ovat lumoavia katsella.
VastaaPoistaVikki, eikö vaan olekin. Yllätyn yhä uudelleen veden ja sen äänen voimasta. Koskikaraa näen lähes joka kerran jokivarrella, mutta pysyttelee sopivan välimatkan päässä...=)
Niin on Sussi. Samaa kauniista koskikarasta toivon minäkin!
Kiitos Johki! Vedestä olen ottanut lyhyitä videonpätkiä ennenkin, sen liike on niin kiehtova.
Birgitta, niin on. Vedessä on lumovoiman lisäksi alkuvoimaa, joka vangitsee.