Uuden reitin alkupään löytäminen oli haastavaa, pienen harhahiihdon jälkeen se löytyi. No ei haitannut, harhahiihdon näkymät olivat ihan mukavat.
Pakkasessa pito oli erinomainen ja luistoa ei nimeksikään, mutta olin tyytyväinen matkaan päästyäni. Tunsin oloni työtäyteisen viikon jälkeen vapaaksi kuin lintu ja työasiat katosivat mielestä.
Nappasin kuvan itsestäni, halusin nähdä miltä näytän tuntiessani itseni niin onnelliseksi. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta niin tein. Ja totta tosiaan, kuvassa silmäni loistavat ja hymy on huulien lisäksi silmissä. Pipo, kaulus ja hiukset ovat kuurassa, mutta ilme on vapautunut ja onnellinen. Niin, ja minähän en viihdy kuvattavana, mutta tämä oli jotenkin eri asia.
Helpoksi retkiladuksi ilman kovia nousuja ja jyrkkiä mutkia kuvattu latu oli minun mielestäni paikoin vähemmän helppo. Jyrkkiä ja hengästyttäviä nousuja oli useita ja 90 asteen mutkat alamäessä olivat kaameita, eihän niitä uskaltanut laskea edes auraamalla. Välillä pehmeä latu laski kumpareista metsärinnettä, pienet mutkat ja heti kapeaksi muuttuneen ladun vieressä vankkana seisovat suuret puut antoivat lisäpotkua yrittää pysyä pystyssä. Meno oli sellaista kauhun tasapainoa.... Mutta oli siellä joukossa ihan mukaviakin laskuja, vaikka höttöisen pehmeällä ladulla lasku on huojuvan epävarmaa.
Ilman lämmetessä luisto parani ja pito katosi. Miten näin voi käydä? Nauratti itseäkin, ei oikein mennyt voitelu kohdilleen. Latu kulki välillä metsässä kallioiden keskellä, välillä latu loppui ja osa matkasta taitettiin metsätietä, välillä latu sukelsi metsästä lammen jäälle.
Laturetkellä sattui monenmoista, oli kommelluksia ja harhailua, huonoa luistoa ja pitoa, karkailevaa suksea ja vaikka mitä....mutta kivaa. Lyhensin matkaa, kun väsy alkoi tuntua ja käännyin takaisin. Retkessä oli sopivasti rehkimistä ja onnistumisen elämyksiä ja uusia ja jännittäviä polkuja. Ja aurinkoa ja valoa! Iloa ja naurua ja ihanaa väsymystä retken päätyttyä.
Iloa ja valoa myös sinun viikonloppuusi!
Mukava oli lukea sinun hiihtoretkestäsi! Täälläkin on aurinko paistanut täydeltä terältä ja pakkasta on ollut aika reippaasti. Olen tyytynyt siristelemään silmiäni täällä sisällä, valon määrä alkaa olla aika huikeaa. Flunssan kourissa leppoisasti olen neulonut tiskirättejä:)
VastaaPoistaVau, kuullostipa mahtavalta retkeltä. Täälläkin on ollut mahtava auringonpaiste, mutta olen seuraillut sitä sisätiloista käsin.
VastaaPoistaMinäkään en pidä kovin jyrkistä laskuista ja alamäkeen asettuvista mutkista. Olen yleensä aina pehvallani mutkan jälkeen, mutta kai sitä oppii ajan kanssa, heh heh...
Näistä kuvistasikin näkee sen että olet nauttinut ja ollut onnellinen!
VastaaPoistaMukavaa sununnuntaipäivää!
Upealta kuulostava ja näyttävä retki. Alkoi tehdä mieli hiihtämään.
VastaaPoistaIhania talvikuvia olet saanut muistoksi onnellisesta päivästäsi.
VastaaPoistaOnni jatkukoon!
Evangelina, paranemisia sinulle! Itselläkin oli sitkeä flunssa ja tuntuu ihanalta, kun se lopultakin on ohi. Nyt ainakin saa valoterapiaa...=)
VastaaPoistaBirgitta, aurinko piristää sisälläkin, on se niin ihmeellinen voima.
Retki oli ihana ja hauska kaikkine kommervenkkeineen, otin talven ekan peffakosketuksen maahan ja ihan tasaisella levähtäessäni... Varsinainen hiihtäjä minäkin....=))
Vikki, niin tein. Hymyilyttää vieläkin, tosin tässä päivässäkin on ollut omat hymynnostattajansa....=) Mukavaa sunnuntain jatkoa sinullekin!
Sussi, kannustan sinua, suksille vaan. Vaikka retkeni eivät aina mene ihan putkeen, hauskaa siellä on, ainakin jos osaa nauraa itselleen...=)
Kiitos Ellinoora! Kyllä nyt on hellitty niin upeilla, aurinkoisilla päivillä, että ei voi muuta kuin nauttia niistä ja olla onnellinen. Aurinkoterapiaa niin että häikäisee.
Onpa kirkasta valoa ja syvää sinistä, kuin meren väriä.
VastaaPoistaPekka, niin on. Oli niin kirkkaita päiviä viikonvaihteessa, että häikäistyi.
VastaaPoistaVasta kerran olen päässyt tänä talvena ladulle, kiitos kiusallisen jalkapohjavaivan. Joten kiitos, että pääsin tällä tavalla virtuaalisesti nauttimaan hiihtoretkestä!
VastaaPoistaOle hyvä Ari! On todella kurjaa, jos ei pääse liikkumaan ja luontoon sairauden tai muun vastaavan takia. Toivotaan, että hiihtokelejä jatkuu vielä hyväsen aikaa, että kaikki ehdimme suksille vielä halutessamme.
VastaaPoistaKaksikymmentä kilometriä on ihan kelpo matka. Mutta eihän tuollaisessa kauniissa talvisäässä tarvitse kiirellä mennä, vaan nauttien.
VastaaPoistaTotta Seita, siinä on ainakin minulle matkaa tarpeeksi. Usein olen retkilläni tuntikausia, kun pysähtelen nauttimaan luonnosta usein ja paljon. Usein pysähtyessään näkee ja kuulee paljon enemmän.
VastaaPoista